Säännöllisellä liikunnalla on monia myönteisiä sydänvaikutuksia, mutta rasittavaan liikuntasuoritukseen saattaa liittyä myös riskejä. Suuren fyysisen kuormituksen aikana voi tapahtua jopa äkillinen sydämenpysähdys.

 Äkillisen sydänkuoleman aiheuttaa useimmiten sydämen vakava rytmihäiriö. Alle 40-vuotiailla liikunnan yhteydessä syntyvät hengenvaaralliset rytmihäiriöt johtuvat yleensä periytyvästä rytmihäiriötaipumuksesta. Yli 40-vuotiailla liikunnan riskit liittyvät yleensä sepelvaltimotautiin.

 Periytyvän rytmihäiriöalttiuden paljastaa yleensä 12-kytkentäinen EKG, ja vanhempien henkilöiden liikunnan riskejä voidaan arvioida ensisijaisesti avoterveydenhuollon terveystarkastuksissa ja seurantakäynneillä. Niiden yhteydessä saadaan käsitys sepelvaltimotaudin riskistä, sen vaikeudesta tai muun mahdollisen sydänsairauden vaikutuksista liikunnan harrastamiseen.

 Diagnostiikan kulmakivi on rytmihäiriöpotilaan anamneesi. Tajunnanmenetys rasituksen aikana voi olla merkki vaarallisesta rytmihäiriöstä tai sydänsairaudesta ja vaatii aina tarkat selvittelyt. Potilaan oireet ja 12-kytkentäinen EKG ratkaisevat kardiologisten erikoistutkimusten tarpeen, ennen kuin säännöllistä liikuntaa voidaan harrastaa. Asianmukainen hoito tulee järjestää ennen liikuntaharrastuksen jatkamista. Liikkuvien ja urheilevien nuorten sydänoireet pitää tutkia ja hoitaa huolella.