Miten tutkin nielemisvaikeutta?
- Nielemisvaikeutta selvitettäessä päästään oikeaan diagnoosiin usein pelkkien tarkkojen esitietojen perusteella.
- Oireen paikallistaminen oraalisen, faryngeaalisen tai esofageaalisen vaiheen ongelmaksi auttaa kohdistamaan tutkimuksia oikein.
- Perustutkimuksiin kuuluvat kielen motoriikan, lakikaarten symmetrian ja tunnon sekä nielemiseen liittyvien refleksien testaukset, kurkunpään ja alanielun inspektio sekä kaulan palpaatio.
- Lisätutkimusten tarve riippuu ennen kaikkea oireiden vaikeudesta, kestosta ja maligniteettiriskistä.
- Jos nielemisvaikeuden syyn epäillään olevan ruokatorviperäinen, ensisijainen lisätutkimus on gastroskopia.
- Jos nielemisvaikeuteen liittyy kova kipu, verioksennus, mustat veriulosteet, hengitysvaikeus tai korkea kuume, tutkimuksiin on ryhdyttävä välittömästi.
- Nielemisvaikeuden menestyksellinen diagnostiikka ja hoito edellyttävät moniammatillista yhteistyötä.
Nielemishäiriö eli dysfagia on yleisnimitys kaikille nielemistä vaikeuttaville tiloille. Dysfagiasta on hyvä erottaa odynofagia, joka tarkoittaa kivuliasta nielemistä sekä globusoire eli palan tunne kurkussa. Nielemisvaikeuden taustalla voi olla joko itsenäinen sairaus tai oire voi liittyä johonkin…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
