Pandemiat ihmiskunnan historiassa I: antiikki ja keskiaika
Kirjoitetusta historiasta on tunnistettavissa viitisentoista pandemiaa, joista suunnilleen puolet on järisyttänyt yhteiskuntia perustuksia myöden. Vain rutto, influenssa ja kolera ovat aiheuttaneet pandemioita toistuvasti.
Isorokko oli tietynlainen erikoistapaus: ei luonteeltaan niinkään pandeeminen, mutta paikallisina epidemioina ehkä lopulta historian pahin tappajatauti.
Kulkutautien vaikeusaste suhteutetaan usein kuolemiin, mutta ne ovat vain yksi tuhovaikutuksista.
Pandemioita on tarkasteltava väestössä, jossa ne ovat riehuneet. Miljoona kuolemaa nykyisin on suhteellisesti paljon pienempi luku kuin vaikkapa 500 vuotta sitten.
Jos kulkutauti leviää kansan (kreik. demos) "päälle" (kreik. epi), syntyy epidemia, ja jos se tavoittaa "kaikki kansat" (kreik. pan, kaikki) puhutaan pandemiasta. Käsitteiden ja lähteiden epätarkkuudesta (1,2) johtuu, että myös ennen Kristoffer Kolumbuksen (1451–1506) Amerikan "löytöretkeä" (1492)…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



