Perinnöllisillä tekijöillä voi olla merkitystä Ménièren taudin synnyssä
Ménièren tauti on sisäkorvan sairaus, jonka oiretriadiin liittyy kohtauksittaista kiertohuimausta, sairaan korvan tinnitusta tai paineentunnetta sekä kuulon heikkenemistä. Taudin etiologia on tuntematon.
Arviolta 5-23 %:lla Ménièren tautia sairastavista potilaista tauti esiintyy perinnöllisenä. Se alkaa aikaisemmin kuin ei-perinnöllinen.
Familiaalinen Ménièren tauti periytyy vallitsevasti; periytymisen penetranssi on matala.
Ménière-suvuissa on usein henkilöitä, joilla on osa taudin oireista, mutta joille ei välttämättä kehity täyttä oiretriadia.
Taudille altistavia perinnöllisiä tekijöitä ei tunneta, mutta nopeasti kehittyvät molekyyligeneettiset menetelmät tarjoavat uusia mahdollisuuksia taudin geneettisen etiologian tutkimiseen erityisesti suvuissa, joissa perinnöllinen alttius on vahva.
Potilaan anamneesiin olisi hyvä liittää taudin sukuhistoria, jos potilaalla on epäselviä kuulo- ja huimausoireita.
Ménièren tauti on sisäkorvan sairaus, jonka oireita ovat kohtauksittainen kiertohuimaus, tinnitus, kuulon heikkeneminen ja korvan täyteläisyyden tunne. Taudin kuvasi ensimmäisenä ranskalainen korvalääkäri Prosper Ménière vuonna 1861 (1). Ménièren tautia sairastavat enimmäkseen keski-ikäiset.
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
