Pillerikö puukon paikalle primaarisen hyperparatyreoosin hoidossa?
- Lisäkilpirauhasten primaarinen liikatoiminta on yleinen, varsinkin vaihdevuodet ohittaneiden naisten sairaus. Pitkään jatkuessaan vaikea sairaus voi vaurioittaa luustoa, munuaisia tai aivoja.
- Primaarisen hyperparatyreoosin ainoa parantava hoito on sairauden aiheuttajan (yhden rauhasen adenooma, usean rauhasen hyperplasia, joskus harvoin syöpä) kirurginen poisto.
- Kaikki potilaat eivät tarvitse leikkausta, seuranta riittää. Toisaalta kaikkia leikkausta tarvitsevia potilaita ei uskalleta leikata tai potilas ei halua leikkausta.
- Lääkehoidolla voidaan hillitä sairautta, mutta ei parantaa sitä. Vaihtoehdot ovat kalsimimeetit ja bisfosfonaatit. Kalsimimeetit (sinakalseetti) stimuloivat lisäkilpirauhasten kalsiumia aistivaa reseptoria, pienentävät seerumin lisäkilpirauhashormonin pitoisuutta ja lievittävät hyperkalsemiaa. Periaatteessa ne suojaavat aivoja ja munuaisia, mutta eivät luustoa. Bisfosfonaatit vähentävät lisäkilpirauhashormonin aiheuttamaa luun hajoamisen lisääntymistä ja puolestaan suojaavat luustoa, mutta eivät pienennä veren kalsiumpitoisuutta. Joidenkin potilaiden kohdalla on harkittava kalsimimeettien ja bisfosfonaattien yhteiskäyttöä.
Primaarinen hyperparatyreoosi on yleinen endokrinologinen sairaus. Yli 60-vuotiailla naisilla sen esiintyvyys on 1-2 %. Primaarisen hyperparatyreoosin yleisin aiheuttaja on yhden lisäkilpirauhasen adenooma (75-85 % kaikista tapauksista). Usean rauhasen hyperplasiaa tavataan 10-15 %:lla potilaista.
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
