Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus (koronaariangiografia) on ensisijainen tutkimusmenetelmä tutkittaessa suuririskistä sepelvaltimotautipotilasta esimerkiksi sepelvaltimotautikohtauksen yhteydessä.

Ahtauttava krooninen sepelvaltimotauti diagnosoidaan ja rintakivun syy selvitetään yleensä ei-kajoavien menetelmien avulla.

Kajoavista menetelmistä käytetään diagnostista koronaariangiografiaa esimerkiksi silloin, kun sepelvaltimotautia ei voida rasituskokeen tai isotooppitutkimuksen perusteella osoittaa tai sulkea pois.

Angiografiassa todettujen ahtaumien anatomiaa ja fysiologista merkitystä voidaan edelleen tarkemmin selvittää nykyaikaisilla kajoavilla menetelmillä, kuten painevaijerimittauksella, sepelvaltimon sisäisellä kaikututkimuksella tai valokerroskuvauksella.

Näillä menetelmillä on usein myös keskeinen asema tieteellisissä tutkimuksissa, joissa selvitetään pallolaajennustoimenpiteiden optimaalista tekniikkaa ja hoidon tuloksia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.