Sepelvaltimoahtauman arviointi kajoavilla menetelmillä
Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus (koronaariangiografia) on ensisijainen tutkimusmenetelmä tutkittaessa suuririskistä sepelvaltimotautipotilasta esimerkiksi sepelvaltimotautikohtauksen yhteydessä.
Ahtauttava krooninen sepelvaltimotauti diagnosoidaan ja rintakivun syy selvitetään yleensä ei-kajoavien menetelmien avulla.
Kajoavista menetelmistä käytetään diagnostista koronaariangiografiaa esimerkiksi silloin, kun sepelvaltimotautia ei voida rasituskokeen tai isotooppitutkimuksen perusteella osoittaa tai sulkea pois.
Angiografiassa todettujen ahtaumien anatomiaa ja fysiologista merkitystä voidaan edelleen tarkemmin selvittää nykyaikaisilla kajoavilla menetelmillä, kuten painevaijerimittauksella, sepelvaltimon sisäisellä kaikututkimuksella tai valokerroskuvauksella.
Näillä menetelmillä on usein myös keskeinen asema tieteellisissä tutkimuksissa, joissa selvitetään pallolaajennustoimenpiteiden optimaalista tekniikkaa ja hoidon tuloksia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus on pitkään ollut referenssimenetelmä sepelvaltimoahtaumien kuvantamisessa (1). Tutkimuksella saadaan kaksiulotteinen kuva suonen sisä-ääriviivasta, josta ahtaumien asteet voidaan arvioida. Suomessa tehtiin vuonna 2010 koronaariangiografioita lähes 24 000 potilaalle.
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



