Skitsofrenia ja geenit
Skitsofrenian monitekijäistä taustaa ei edelleenkään tunneta. Perhe-, adoptio- ja kaksostutkimusten avulla on kuitenkin osoitettu, että alttius sairastumiseen periytyy, joskaan spesifisiä skitsofrenialle altistavia geenejä ei vielä tunneta. Molekyyligeneettiset tutkimukset ovat keskittyneet eräisiin perimän alueisiin, joissa on havaittu kytkentälöydöksiä useissa perheaineistoissa. Viime vuosina on myös valmistunut useita koko perimän kattavia geenihakuja perheaineistoista eri väestöistä, myös Suomesta, ja ne viittaavat siihen, että yhtä skitsofreniageeniä ei ole olemassa, vaan alttiuden aiheuttaa useiden geenien ja ympäristön yhteisvaikutus. Yksittäisten alttiusgeenien tunnistamiseen saattaa kulua vielä vuosia, mutta tällaisten geenien löytäminen avaisi uusia näkökulmia skitsofrenian sairausmekanismin ymmärtämiseen.
Skitsofrenia on vaikea-asteinen mielenterveyden häiriö, jolle ovat ominaisia tyypilliset psykoottiset oireet (deluusiot, hallusinaatiot, ajatushäiriöt, katatoninen käyttäytyminen, tunteiden latistuminen tai vääristyminen) sekä toimintakyvyn heikkeneminen. Skitsofrenian etiologia on tuntematon…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



