Temperamentti ja kiintymyssuhde nuoruusiän masennuksen riskitekijöinä
- Temperamentti ja kiintymyssuhde kuvaavat masennuksen kehittymisen kannalta tärkeitä ympäristöön ja toisaalta perinnöllisyyteen liittyviä tekijöitä, joiden osuutta nuoruusiässä alkaviin masennustiloihin on tutkittu suhteellisen vähän.
- Riski sairastua masennukseen riippuu yksilöllisen haavoittuvuuden ja ympäristön vaikutusten muodostamasta kokonaisuudesta.
- Haasteellisten temperamenttipiirteiden ja kiintymyssuhdeongelmien tunnistaminen mahdollistaa varhaisen puuttumisen. Näiden tekijöiden tuntemus voi auttaa valitsemaan nuorelle tai perheelle sopivimpia tuki- tai hoitomuotoja.
- Erityistä huomiota tulisi kiinnittää sellaisten lasten ja nuorten tunnistamiseen, joiden vaara sairastua masennukseen on lisääntynyt usean riskitekijän yhteisvaikutuksesta. Tuen kohdistaminen perheen vuorovaikutukseen sekä puuttuminen esim. nuorten yksinäisyyteen, koulukiusaamiseen sekä nuoren sosiaalisten taitojen ja tunnesäätelytaitojen tukeminen ovat tärkeitä keinoja vaikuttaa masennusriskiin.
Eriasteiset masennustilat yleistyvät nuoruusiässä (12-22-vuotiaana). Vakavan toimintakykyä haittaavan masennuksen esiintyvyys vuoden aikana on noin 5-8 % (1,2,3), ja täysi-ikäisyyteen mennessä jopa 25 % nuorista on sairastanut ainakin yhden vakavan masennusjakson (1). Nuoruusiän vakavaan…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
