Tieteelliseen näyttöön perustuva sydämen vajaatoiminnan lääkehoito
Tähänastiset tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että sydämen vajaatoiminnan hoidon kulmakivet ovat ACE:n estäjät ja beetasalpaajat. Angiotensiini II -reseptorien salpaajia voidaan käyttää, mikäli ACE:n estäjistä tulee hankalia sivuvaikutuksia. Vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavat potilaat hyötynevät myös spironolaktonista ja digitaliksesta. Kalsiuminherkistäjistä toiveet kohdistuvat lähinnä levosimendaaniin. Suomessa sydämen vajaatoimintapotilaiden tieteelliseen näyttöön perustuva lääkehoito toteutuu paremmin kuin monessa muussa maassa, muttei silti vielä läheskään parhaalla mahdollisella tavalla.
Sydämen vajaatoiminnan tärkeimmät aiheuttajat ovat iskeeminen sydänsairaus ja verenpainetauti (1). Viime vuosina akuuttien sepelvaltimotautitapahtumien aggressiivinen hoito on parantanut sydänpotilaiden ennustetta. Samalla sydämen vajaatoiminnan ilmaantuvuus väestön ikääntyessä on kasvanut, ja näin…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
