Tärkein tieto

Epilepsian ilmaantuvuus on vanhuksilla selvästi suurempi kuin lapsilla. Vanhuksilla epilepsia liittyy usein aivojen rakenteelliseen vaurioon tai sairauteen ja syy on osoitettavissa. Syyn selvittämiseen tarvitaan aivojen kuvantamistutkimuksia.

Valtaosa vanhusten epileptisistä kohtauksista on paikallisalkuisia, ja kohtausten luonne voi olla erilainen kuin nuoremmilla. Kohtaukset ja niihin liittyvät jälkioireet voivat kestää pitkään, ja myös status epilepticuksen ilmaantuvuus on suurempi kuin nuoremmilla.

Diagnoosi perustuu ensisijaisesti kliiniseen tutkimukseen, sillä EEG-löydökset ovat usein epäspesifisiä. Vanhusten epilepsiakohtausten erotusdiagnostiikassa tärkeitä vaihtoehtoja ovat pyörtymis- ja TIA-kohtaukset sekä unihäiriöt. Myös muiden sairauksien yhteydessä ilmenevät ns. akuutin vaiheen kohtaukset ovat vanhuksilla tavallista yleisempiä, ja ne on pystyttävä erottamaan varsinaisesta epilepsiasta.

Lääkehoitoa harkittaessa on otettava huomioon sekä farmakokinetiikan ja -dynamiikan erityispiirteet vanhuusiässä että lääkkeiden yhteisvaikutusten mahdollisuus. Parhaiten lääkehoito tehoaa aivoverenkiertohäiriöihin liittyvissä kohtauksissa.