Aivotärähdykset ovat yleisiä alle kouluikäisillä. Kanadalais-yhdysvaltalainen monikeskuskohorttitutkimus selvitti pitkäkestoisten oireiden esiintyvyyttä.

28 %:lla lapsista oli edelleen oireita kuukauden kuluttua aivotärähdyksestä. 24 %:lla oli oireita 3 kk:n ja 16 %:lla 12 kk:n jälkeen.

Tutkimukseen rekrytoitiin päivystykseen aivotärähdyksen (n = 235) tai tuki- ja liikuntaelinvamman (n = 108) vuoksi tuotuja lapsia sekä terveitä verrokkeja (n = 75). Lapsia seurattiin 12 kk. Ensisijainen tulosmuuttuja oli aivotärähdysoireiden esiintyminen 1 kk:n kuluttua vammasta. Oireita kartoitettiin validoiduilla kyselylomakkeilla.

Lapset olivat iältään 6 kk – alle 6 v (mediaani 2,8 v; 50,7 % poikia).

Jatkuvaa pitkittynyttä oireilua oli aivotärähdyksen jälkeen yli neljänneksellä. Päivystyksessä arvioitu oirekuorma ennusti pitkäkestoisia oireita (kerroinsuhde 1,11, 95 %:n LV 1,00–1,22, p = 0,04). Ikä, tajuttomuus, pään päivystyksellinen kuvantaminen, vanhempien koulutustaso sekä päiväkodissa tai koulussa käyminen eivät ennustaneet pitkittynyttä jälkioireilua.

Pitkäkestoiset oireet olivat yleisempiä aivotärähdyksen kuin tuki- ja liikuntaelinvamman jälkeen. Ortopedisen vamman jälkeen oireita oli kuukauden kuluttua vain 10 %:lla (p = 0,006), verrokeista 2 %:lla (p < 0,001)

Pikkulapsen aivotärähdyksen aiheuttaa usein putoaminen, kun vanhemman lapsen aivotärähdys liittyy tyypillisesti urheiluun. Aivovaurion riski on varhaislapsuudessa suurempi, mitä selittänee suhteellisesti suurempi pään koko yhdistettynä heikompiin kaulan seudun lihaksiin ja tukirakenteisiin.

Rose SC, Dupont D, Tang K ym. Frequency and predictors of persisting symptoms 1 year after early childhood concussion. Pediatrics 2026;157:e2025072885. doi.org/10.1542/peds.2025-072885