Hätäkeskukselta tarvitaan tarkempia ohjeita monivammapotilaan lämpötaloudesta

Monivammapotilaat ovat hyvin alttiita hypotermialle. Tutkimuksesta ja hypotermian raja-arvosta (ruumiinlämpö 35–36 °C) riippuen heistä 6–73 prosenttia on sairaalaan tullessaan hypotermisia (1,2,3,4).

Hypotermisten monivammapotilaiden kuolleisuuden on todettu olevan 2–4 kertaa niin suuri kuin normaalilämpöisten. Hypotermisilla vammapotilailla esiintyy myös enemmän komplikaatioita, kuten pneumoniaa (1), he joutuvat useammin tehohoitoon ja heidän sairaalahoitojaksonsa ovat pidempiä (5).

Aihetta käsittelevissä tutkimuksissa on toistuvasti kehotettu kiinnittämään monivammapotilaiden hypotermian ehkäisyyn enemmän huomiota varhaisemmassa vaiheessa. Maallikoiden roolia on korostettu ja suositeltu, että jo hätäensiapukursseilla painotettaisiin enemmän hypotermian ennaltaehkäisyn merkitystä vaikeasti loukkaantuneita potilaita autettaessa (3,6).

Tieliikenneonnettomuuksissa loukkaantuu Suomessa vuosittain keskimäärin 6 150 henkeä, joista keskimäärin 450 loukkaantuu vakavasti (7). Sääolosuhteiden voidaan olettaa aiheuttavan lisähaastetta hypotermian ehkäisyyn.

Selvitimme, kuinka usein ja miten hätäkeskuspäivystäjät ohjeistavat soittajia huolehtimaan vakavasti loukkaantuneiden potilaiden lämpötaloudesta keskisuurissa tai suurissa tieliikenneonnettomuuksissa.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimus kattoi kaikki Suomen kuusi hätäkeskusta. Siihen valittiin hätäpuhelut, jotka olivat aiheuttaneet vähintään yhdelle ensihoitoyksikölle tehtävän kuljetuskoodilla A203 (keskisuuri tieliikenneonnettomuus) tai A204 (suuri tieliikenneonnettomuus).

Lämpötaloudesta huolehtimisen arvioitiin olevan erityisen tärkeää tieliikenneonnettomuuksissa. Kuljetuksen varausaste A tarkoittaa, että potilaan tila on ensihoidosta huolimatta epävakaa ja edellyttää jatkuvaa seurantaa sekä nopeaa kuljetusta (8). Lisätietoa keskisuuren ja suuren tieliikenneonnettomuuden määritelmistä on verkossa (liitetaulukko 1, laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > SLL 33/2021).

Tutkimus ei kata hätäpuheluita, jotka oli soitettu sen jälkeen, kun ensimmäinen yksikkö oli saapunut kohteeseen. Hätäpuhelutallenteet valittiin siten, että kaikki puhelut oli käsitelty samalla hätäkeskustietojärjestelmällä (ELS).

Tutkimuksen alkuperäiseen otokseen kuuluvat hätäpuhelut (n = 202) oli soitettu vuosina 2015–18. Ne oli rajattu koskemaan vain talvikuukausia (joulukuu 2015 – helmikuu 2018), jolloin on erityisen tärkeää huolehtia potilaan lämpötaloudesta.

Alkuperäisestä otoksesta rajattiin pois yhteensä 67 hätäpuhelua kieleen tai ymmärtämiseen liittyvän syyn takia (n = 7), onnettomuuspaikan ohittamisen takia (n = 27), auttamismahdollisuuden puuttumisen (n = 27) ja teknisen syyn (n = 6) perusteella. Tutkimuksen lopullinen otos oli 135 hätäpuhelua, joista 129:ssä kuljetuskoodi oli A203 ja kuudessa A204 (liitetaulukko 2).

Tutkimuskysymykseen etsittiin vastausta tarkoitusta varten kehitetyn Excel-pohjaisen monivalintataulukon avulla (liitetaulukko 3). Hätäkeskuslaitos on myöntänyt tutkimukselle tutkimusluvan, ja tutkimus on saanut eettisen toimikunnan puoltavan ennakkoarviointilausunnon.

Tulokset

Potilaan lämpötaloudesta puhuttiin 13,3 %:ssa (n = 18) kaikista 135 hätäpuhelusta (95 %:n LV 7,6–19,1 %) joko hätäkeskuspäivystäjän tai soittajan aloitteesta. Näistä puheluista kahdeksassa hätäkeskuspäivystäjä ohjeisti soittajaa huolehtimaan monivammapotilaan lämpötaloudesta. Yhdeksässä puhelussa soittaja mainitsi asiasta, mutta hätäkeskuspäivystäjä ei ohjeistanut siihen liittyviä toimia. Lisäksi yksi ohjeistus koski potilaita, jotka kykenivät kävelemään.

Kahdeksassa puhelussa hätäkeskuspäivystäjä ohjeisti huomioimaan lämpötalouden ensiapulaukun välineiden avulla (n = 2), pysymällä lämpimässä autossa (n = 1) tai muilla välineillä, kuten vaatteilla tai huovilla (n = 5).

Tutkimuksessa mukana olevat hätäpuhelut (n = 135) koskivat 97:ää tieliikenneonnettomuutta. Hätäkeskuksesta ohjeistettiin huolehtimaan monivammapotilaan lämpötaloudesta kaikkiaan kahdeksassa onnettomuudessa (8 %). Yhdessäkään onnettomuudessa näitä ohjeita ei annettu useammalle kuin yhdelle ilmoittajalle.

Päätelmät

Potilaan lämpötalous huomioitiin 13 %:ssa hätäpuheluista. Osuus on pieni suhteessa hypotermian esiintyvyyteen (3). Tulos vastaa norjalaisen tutkimuksen tulosta, jossa 12 %:ssa onnettomuuksista oli huolehdittu monivammapotilaan lämpötaloudesta ennen ensimmäisen ensihoitoyksikön saapumista onnettomuuspaikalle (3).

Sekä nykyistä hätäkeskustietojärjestelmää Ericaa että aiempaa ELS-tietojärjestelmää käyttävälle hätäkeskuspäivystäjälle tarjotaan tehtävälajien mukaisia soittajalle annettavia toimintaohjeita. Keskisuurten ja suurten tieliikenneonnettomuuksien osalta tietojärjestelmissä ei ole mainintaa potilaan lämpötaloudesta huolehtimisesta. Näin ollen on ymmärrettävää, että hätäkeskuspäivystäjät antoivat asiasta ohjeita vain harvoin.

Vakavia tieliikenneonnettomuuksia koskevissa hätäpuheluissa päivystäjällä on varsin paljon huomioitavia asioita. Siksi on tärkeää, että olennaisimmat asiat ovat tehtävänkäsittelyohjeissa muistin tukena ilmoituksen vastaanottavalle päivystäjälle.

Tehokkaan toiminnan takaamiseksi monivammapotilaiden lämpötaloudesta tulisi huolehtia saumattomasti koko auttamisketjussa. Valtaosa aihetta koskevasta tutkimuksesta käsittelee kuitenkin ensihoitovaihetta ja jatkohoitoa (4,9,10,11). Maallikoilla on erittäin tärkeä rooli hätätilanteiden ensitoimissa, ja hätäkeskuksella on suuri merkitys heidän ohjeistamisessaan (3,6).

Tutkimusaineisto oli maantieteellisesti kattava, harkitusti rajattu ja edusti laajaa otantaa, joten sen yleistettävyys Suomessa on hyvä. On kuitenkin huomioitava, että suuriin tieliikenneonnettomuuksiin liittyi vain kuusi hätäpuhelua. Tallenteet kuunteli yksi tutkija. Niiden tulkinta oli suurelta osin yksiselitteistä, tulkinnanvaraa ei ollut, ja tarvittaessa tallenteita kuunneltiin useita kertoja luotettavuuden varmistamiseksi. Tutkimusta varten kehitetty monivalintataulukko kattoi kaikki hätäpuheluissa esiintyneet ja tutkimukseen valitut näkökulmat.

Tutkimuksen perusteella on suositeltavaa lisätä lämpötaloudesta huolehtimiseen liittyvä ohjeistus hätäkeskustietojärjestelmän tehtävänkäsittelyohjeisiin erikokoisissa tieliikenneonnettomuuksissa.

Jatkotutkimuksen aiheena on selvittää tällaisen ohjeistuksen tarpeellisuutta muissa tehtäväkoodeissa, joihin voi liittyä vakavan vammautumisen riski. Lisäksi olisi tärkeä selvittää, vastaavatko nykyiset ensiapukoulutukset lämpötaloudesta huolehtimisen haasteisiin Suomen sääolosuhteissa.