Pitkälti yli nelikymppisenä jouduin ensimmäistä kertaa syntymäni jälkeen sairaalaan. Leikkausta seurasi puolen vuoden monimutkainen prosessi tutkimusten ja hoitojen, kivun sekä säryn, heikentyneen työkyvyn ja sairauslomien merkeissä. Seuratessani antibiootin laiskaa tippumista IV-pullosta en voinut välttää vertaamasta käsityksiä ajasta sairaanhoidossa ja teollisuudessa. Sairaanhoidosta käydyssä keskustelussa on käsitelty paljon hoitojärjestelmien tuottavuutta, jonkun verran laatukysymyksiä, mutta aikaa tuskin nimeksikään. Teollisuudessa ajan merkitystä kilpailutekijänä ruvettiin vakavasti tutkimaan vasta parikymmentä vuotta sitten.