Lähtökohdat

Terveydentila vaihtelee Suomessa alueittain. Itä- ja Pohjois-Suomessa väestön sairastavuus on keskimäärin suurempaa kuin maan lounaisosissa. Tietoa väestön terveydestä kunnittain ja sairausryhmittäin on kuitenkin niukasti. THL:n sairastavuusindeksi on kehitetty kuvaamaan väestön sairastavuuden alue-eroja ja se tarjoaa kunnille välineen arvioida omaa sairaustaakkaansa ja paikantaa terveystyön tehostamisen tarpeita.

Menetelmät

Sairastavuusindeksi perustuu kansallisten rekistereiden sisältämään kuntatasoiseen tietoon keskeisten kansansairauksien yleisyydestä. Sairastavuuden yleisindeksi on seitsemän sairausryhmittäisen indeksin painotettu summa. Painotus perustuu sairauksien merkitykseen niiden aiheuttaman ennenaikaisen kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, elämänlaadun vajeen ja terveydenhuollon suorien kustannusten näkökulmasta.

Tulokset

Kuntien välillä oli merkittäviä eroja sairastavuudessa jaksolla 2009-2011. Myös perinteinen itä-länsijako sairaamman Itä-Suomen ja terveemmän Länsi-Suomen välillä oli edelleen näkyvissä. Yli 50 000 asukkaan kaupunkien vertailussa suurinta sairastavuus oli Kotkassa, Kuopiossa, Oulussa, Turussa ja Joensuussa, ja korkein indeksiarvo oli yli puolet suurempi kuin matalin (Kotka 124 - Espoo 76). Suurimmat sairausryhmittäiset alue-erot havaittiin sydän- ja verisuonisairauksissa, tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, vakavissa mielenterveyden häiriöissä sekä dementiassa. Vaikka suurimman sairastavuuden kaupunkien tilanne näyttää johtuvan osittain eri sairauksista, yhteistä niille on se, että mielenterveyden häiriöt ovat niissä keskimääräistä yleisempiä.

Päätelmät

THL:n sairastavuusindeksi soveltuu hyvin kuntien sairastavuuserojen arviointiin ja terveystyön kehittämistarpeiden tunnistamiseen. Ikävakioimaton indeksi kuvaa kuntien todellista sairaustaakkaa, johon myös ikärakenne vaikuttaa, kun taas ikävakioitu luku soveltuu kuntien väliseen vertailuun.