Omaisten osallistuminen kuolevan ihmisen hoitoon auttaa heitä selviytymään surutyöstä. Hoitohenkilökunnan tuki olisi tässä vaiheessa tärkeää, mutta se on omaisten mielestä vähäistä ja keskittyy liiaksi sairaanhoidollisiin toimenpiteisiin. Kuoleva ihminen on osa perhettä ja hoidon kohteena tulisi olla kuoleva potilas omaisineen. Tampereella haastateltiin henkilöitä, joiden lähiomainen oli kuollut syöpään. Potilaita oli hoidettu sairaalassa tai hoitokodissa ja tätä ennen kotona. Sairaalassa hoidettujen potilaiden omaiset kokivat kiireen ja kontaktivaikeudet henkilökunnan kanssa ongelmallisiksi. Saattohoitokodissa omaiset arvioivat saaneensa paremmin henkistä tukea kuin sairaalassa. Kotihoitojakson aikana potilaiden omaiset kokivat erityisesti saamansa henkisen tuen riittämättömäksi.