Kroonisen polypoottisen poskiontelotulehdusen tausta

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia bakteerien, sienien, tulehduksellisten muutosten sekä metalloproteinaasien ja niiden kudosestäjän esiintymistä kroonisen polypoottisen poskiontelotulehduksen vuoksi leikattavien potilaiden poskiontelonäytteissä sekä terveiden verrokkien nenähuuhtelunäytteissä. Tuloksia verrattiin potilaiden sairaushistoriaan, altistumiseen kosteusvaurioille sekä taudinkulkuun leikkauksen jälkeen.

Katriina Kostamo

Levosimendaani soveltuu sepelvaltimotautipotilaan hoitoon

Suomessa kehitetty uudentyyppinen sydämen vajaatoimintalääke levosimendaani kuuluu kalsiumherkistäjien luokkaan. Se parantaa sydämen supistumisvoimaa ja laajentaa verisuonia. Nämä vaikutukset voisivat olla hyödyllisiä iskemiassa verrattuna tavanomaisiin sydämen supistuvuutta parantaviin lääkkeisiin, jotka lisäävät merkittävästi iskemian pahentumisriskiä. Levosimendaanin puoliintumisaika on lyhyt, noin tunnin luokkaa. Sillä on kuitenkin aktiivinen metaboliitti, jonka poistuminen on huomattavasti hitaampaa, ja sen ansiosta vaikutus jatkuu myös hoidon lopettamisen jälkeen.

Pentti Põder

Munuaisensiirtopotilaan mahavaivat syytä tutkia ja hoitaa ennen siirtoleikkausta

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ruoansulatuskanavan komplikaatioiden esiintyvyyttä ja erityispiirteitä munuaisensiirron jälkeen. Tutkimukseen osallistuvat potilaat olivat saaneet munuaissiirrännäisen Hyksissa vuosina 1990-2000. Tietoja vakavista ruoansulatuskanavan komplikaatioista kerättiin Suomen Munuaisensiirtorekisteristä, potilaiden sairauskertomuksista ja osalle potilaista lähetetyistä kyselylomakkeista. IgG- ja IgA-luokan vasta-aineet Helicobacter pyloria vastaan määritettiin 500 potilaalta ennen munuaisensiirtoa ja 7 vuoden seurannan jälkeen. Mahalaukun tähystyksen yhteydessä otettiin limakalvolta koepalat sytomegalovirusmääritystä varten vatsavaivoista kärsiviltä 46 munuaisensiirtopotilaalta ja 43 vatsavaivoista kärsiviltä muuten terveiltä verrokeilta. Sapen kaikututkimus tehtiin 304 potilaalle keskimäärin 7,4 vuoden kuluttua munuaisensiirrosta.

Susanna Sarkio

Biohajoavalla materiaalilla päällystetty korallipohjainen hydroksiapatiitti luunkorvikkeena

Hydroksiapatiittia (HA) käytetään synteettisenä, ei-resorboituvana luunkorvikkeena atrofioituneen ienharjanteen nostossa, luukystien tai luupuutosten täytteenä ja selkärangan luudutuksissa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten jauhemaisen tai kappalemuotoisen HA:n käyttöä luunkorvikkeena voitaisiin parantaa käyttämällä HA-siirrettä yhdessä elimistössä liukenevan, siirteen muotoa ylläpitävän tai sen mekaanista lujuutta vahvistavan päällysteen kanssa.

Pekka Ylinen

Kantasolusiirtohoito non-Hodgkin-lymfoomassa

Solunsalpaajahoitoihin reagoivien syöpätautien hoitotulokset saattavat parantua, kun solunsalpaajien annoksia suurennetaan. Tällöin hoitoa rajoittavaksi tekijäksi tulee erityisesti vaikea luuydinvaurio. Vahvan solunsalpaajalääkityksen siedettävyyttä voidaan merkittävästi parantaa keräämällä etukäteen potilaan verestä tai luuytimestä kantasoluja, jotka palautetaan potilaan verenkiertoon raskaan sytostaattihoidon jälkeen. Jotta verestä saadaan kerättyä riittävä kantasolusaalis tukemaan korkea-annoshoitoa, potilaalle täytyy antaa hoito, jolla tuotetaan vereen riittävä määrä kantasoluja (kantasolujen mobilisaatiohoito). Tällaisena hoitona voidaan käyttää valkosolukasvutekijää joko yksin tai yhdistettynä solunsalpaajahoitoon. Tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että riittävä määrä potilaan kantasoluja saadaan tuotettua verenkiertoon, ei täysin tunneta.

Taru Kuittinen

PET ennustaa Hodgkinin taudin hoitovastetta

PET-kuvauksella voidaan helposti todeta Hodgkinin taudin levinneisyys. Tanskalaisesta PET-keskuksesta raportoidaan nyt, miten PET-kuvauksella voidaan ennustaa hoitovastetta, kun merkkiaineena käytetään glukoosianalogia FDG:tä. 77 Hodgkinin tautiin sairastunutta potilasta tutkittiin ennen hoitoa sekä kahden ja neljän sytostaattihoitosyklin jälkeen. Kahden kuurin jälkeen 61 potilaan PET-kuvassa ei nähty Hodgkin-pesäkkeitä, 16:lla niitä oli. Edellisestä ryhmästä kukaan ei seurannan aikana (n. 2 vuotta) ollut kuollut, kolmella tauti eteni. Jälkimmäisessä ryhmässä 2 kuoli ja 11:llä todettiin tautiprogressio. Neljän kuurin jälkeinen PET-kuva ei tuonut lisäinformaatiota. Kirjoittajat päättelevät, että kahden kuurin jälkeen persistoiva FDG-kertymä PET-kuvassa on huonon ennusteen merkki. PET oli kaikista tutkituista ennustemuuttujista tarkin.

Robert Paul

Häiritsevä hikka dopamiiniagonistista

Hikkaa pidetään fysiologisena pallealihaksen myoklonuksena. Joskus hikka pitkittyy ja muuttuu kiusaavaksi. Hikan pahenemisen taustalla voi olla useita eri syitä, kuten lääkitys, rintaontelon kirurgia tai aivorungon vaurio. Kiusaavaa hikkaa on yritetty hoitaa dopamiinia salpaavilla lääkkeillä, baklofeenilla, klonatsepaamilla, fenytoiinilla ja klorpromatsiinilla. Nyt Neurology-lehdessä kuvattiin kaksi potilastapausta, joissa pitkittyneen hikan taustalla oli Parkinson-potilaan dopamiiniagonistilääkitys (pergolidi tai pramipeksoli). Kirjoittajien mukaan dopamiiniagonistiterapiaan liittyvä hikka jää usein raportoimatta.

Jaana Suhonen

Lääkkeettömiä hoitoja dementian psyykkisiin oireisiin

Yli 90 % dementiapotilaista kärsii jossakin taudin vaiheessa käytösoireista eli psyykkisistä oireista. Aggressiviisuus, levottomuus, ahdistuneisuus ja vaeltelu ovat tavallisia laitoshoidossa, sillä käytösoireet ovat vahvin laitoshoitoa ennakoiva dementiaan piirre. Aggressiviisuutta ja agitaatiota on perinteisesti totuttu hoitamaan antipsykooteilla. Lääkkeettömiä hoitoja on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Englannissa tehtiin satunnaistettu, kontrolloitu vuoden mittainen koe selvittämään, voidaanko hyvällä psykogeriatrisella ohjauksella vähentää neuroleptien käyttöä vanhainkotien dementiaa sairastavilla asukkailla.

Kaisu Pitkälä

Diltiatseemin käyttöön voi liittyä pilkullinen hyperpigmentaatio

Diltiatseemi on laajalti käytössä verenpainelääkkeenä ja siihen tiedetään liittyvän mitä erilaisempia ihosivuvaikutuksia. Näitä ovat mm. urtikaria, kutina ja makulopapulaarinen laaja-alainen lehahdus. Myös ihon valoherkkyyttä on kuvattu, joskin harvemmin kuin "klassisilla" valoherkistäjillä, jotka aiheuttavat yllätyksiä jo alkukevään auringossa.

Sirkku Peltonen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030