Suhtautuminen potilaiden seksuaalisuuteen mielisairaalahoidossa

Laitospotilaiden seksuaalisuutta ja henkilökunnan suhtautumista siihen on käsitelty ja tutkittu vähän. Seksuaalisuudesta sinänsä on uskallettu puhua avoimesti jo parin vuosikymmenen ajan ja asenteet siihen ovat vapautuneet. Pohjoismaita pidetään yleisesti muita maita vapaamielisempinä suhtautumisessa seksuaalisuuteen. Meiltä ei kuitenkaan juuri löytynyt tutkimuksia mielisairaalapotilaiden seksuaalisuudesta (1). Ammattilaisten asenteet laitospotilaiden väliseen seksuaaliseen toimintaan osoittautuivat ristiriitaisiksi ja vielä vähemmän tutkituiksi (2).

Heikki Vartiainen

Asiakastyytyväisyystutkimukset psykiatriassa

Terveydenhuollon palvelujen laadun yhtenä mittarina on yhä enemmän alettu käyttää asiakkaan tyytyväisyyttä. Tämän taustalla on toisaalta asiakaslähtöisyyden korostaminen myös terveydenhuollossa, toisaalta asiakkaiden kasvava kiinnostus palvelujen laatua kohtaan. Asiakastyytyväisyys-tutkimuksissa on tosin menetelmällisiä ongelmia, mittarit vaihtelevat ja kato on usein suuri. Kun tutkitaan psykiatristen potilaiden tyytyväisyyttä palveluihin, on huomioon otettava myös esimerkiksi potilaan diagnoosi ja hoidon kesto.

Hannu Koponen, Arja Veijalainen, Hannakaisa Laitinen, Jarmo Kontunen

Sisäilman radon ja keuhkosyöpävaara

Sisäilman keskimääräinen radonpitoisuus on Suomessa suuri (3,3 pCi/l) verrattuna moniin muihin maihin. Radonatomit hajoavat emittoiden alfapartikkeleita, jotka lisäävät lähinnä keuhkojen säteilyaltistusta. Kaivostyöläisillä, jotka altistuvat hyvin suurille radonpitoisuuksille, on lisäksi todettu lisääntynyt keuhkosyöpävaara, mutta asuntojen sisäilman radonin aiheuttaman keuhkosyöpävaaran suuruudesta on olemassa ristiriitaisia tutkimustuloksia.

Heikki Joensuu

Hidas sikiöaikainen kehitys ei altista henkisten toimintojen häiriöille

Kohdunsisäinen kasvun hitaus aiheuttaa lapsuudenaikaisten kognitiivisten toimintojen heikkenemistä. Syyksi on arveltu, että aivot kärsivät riittävän ravinnon puutteesta in utero. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, heikkenevätkö kognitiiviset toiminnot pysyvästi.

Robert Paul

Meta-analyysi tulehdus- kipulääkkeiden maha-komplikaatioista

Niin hyviä ja tarpeellisia kuin tulehduskipulääkkeet ovatkin, niihin liittyy tunnetusti gastrointestinaalivuodon ja -perforaation riski. Tulehduskipulääkkeiden mahakomplikaatioita voidaan vähentää käyttämällä samanaikaisesti jotain limakalvoa suojaavaa lääkettä, optimoimalla lääkeannos tai käyttämällä parasetamolia. Nyt julkaistaan maailmanlaajuista yhteistyötä edellyttänyt meta-analyysitutkimus, jossa on verrattu vakavien mahakomplikaatioiden esiintyvyyttä eri tutkimusten mukaan eri tulehduskipulääkkeillä. Vakavalla tarkoitetaan sairaalahoitoa vaatinutta vuotoa tai perforaatiota.

Robert Paul

Mikä tappoi Sergei Grinkovin?

Taitoluistelun ystävät muistanevat Sergei Grinkovin, pariluistelun kaksinkertaisen olympiakultamitalistin, joka kuoli vuosi sitten äkillisesti kesken harjoittelun. Ruumiinavauksessa todettiin kuolinsyyksi vaikea sepelvaltimotauti. Silti Grinkovilla ei ollut taudin tunnettuja riskitekijöitä: hän ei tupakoinut, liikkui takuulla riittävästi, veren rasvapitoisuus oli viitealueella, ei hypertensiota sen enempää kuin diabetestakaan. Huomionarvoista oli kuitenkin, että hänen isänsä kuoli sydäninfarktiin 52-vuotiaana.

Robert Paul

Masentava malariarokotus- tutkimus

Paljon kohua herättäneen, synteettisiä peptidejä sisältävän malariarokotteen nimeltä SPf66 teho osoitettiin laajassa ja luotettavassa tutkimuksessa niin huonoksi, että sen käyttöä ei voi pitää lainkaan perusteltuna. Tämä Thaimaassa tehty tutkimus voi lopettaa Manuel Patarroyon kehittämän rokotteen tarinan.

Matti Viljanen

Lisää käsienpesua, vähemmän mikrobilääkereseptejä

Lancetin kommentaaripalstalla brittimikrobiologi Mark Wilcox päivittelee Clostridium difficilen lisääntymistä vanhuksilla. Englannissa ja Walesissa Clostridium difficile on noussut viime vuosien aikana suolistopatogeenilistan ykköseksi ohi kampylobakteerin ja salmonellan.

Pentti Huovinen

Aikuisten pahanlaatuisten aivokasvainten sädehoito

Keskushermostokasvainten esiintyvyys Suomessa on lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana. Kasvaimia esiintyy kaikissa ikäluokissa, mutta tavallisimmin potilaat ovat 50-70-vuotiaita. Aggressiivisten aivokudoskasvainten hoitotulokset eivät ole oleellisesti parantuneet uusilla sädehoitomenetelmillä tai solunsalpaajien ja sädehoidon yhdistelmällä. Hoito on edelleenkin kasvaimen kirurginen poisto, jos mahdollista, ja täydentävä sädehoito. Ennusteeseen vaikuttavat etenkin potilaan ikä, yleiskunto ja kasvaimen histologinen kuva. TYKS onkologian klinikassa vuosina 1988-94 sädehoitoon ohjattujen 121 aivokudoskasvainpotilaan sairauskertomustietojen tilastollisissa analyyseissä nuorempi ikä, pitempi oireiston kesto, hyvä yleiskunto sädehoidon jälkeen, histologialtaan muu kuin graduksen IV kasvain, suurempi sädehoitoannos, kasvaimen laajempi resektio ja täysi hoitovaste merkitsivät parempaa ennustetta. Perinteisellä sädehoidolla saadut hoitotulokset ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia.

Joanne Nuutinen, Eeva Salminen, Eeva Nordman, Sakke Huhtala

Liikeanalyysi dynaamisen nilkkatuen vaikutuksesta CP-lapsen kävelyyn

Liikuntavammaiset lapset tarvitsevat paljon erilaisia apuvälineitä, ja vaikka potilasryhmä on pieni, apuvälineisiin kuluu huomattavia summia rahaa. Niinpä myös apuvälineiden vaikutusten arvioimiseen on syytä panostaa. Lastenlinnan sairaalassa on kokeiltu järjestelmää, jossa tietokoneohjelma analysoi videoitua liikettä. Dynaamista nilkkatukea käyttävien CP-lasten kävelyn liikeanalyysissä tarkasteltiin yhdeksää kävelyn kannalta keskeistä muuttujaa. Tutkijat uskovat, että tämäntyyppisellä yksinkertaisella liikeanalysointimenetelmällä on tulevaisuudessa tärkeä osa liikuntavammaisten potilaiden hoidossa ja seurannassa.

Lennart von Wendt, Krista Lehtonen, Sinikka Jäntti, Pirjo Tornikoski, Riitta Jaakkola

Suomalaisten painokäyrä noususuunnassa - aikuisväestön terveyskäyttäytymisseurannan tuloksia

Ylipainoisuuden monet terveyshaitat on vakuuttavasti osoitettu. Tietoisuus niistä sekä kehon estetiikkaan liittyvät tavoitteet ovat nostaneet paino- ja laihdutuskysymykset julkiseen keskusteluun.

Pekka Puska, Satu Helakorpi, Ritva Prättälä, Antti Uutela

Verenpaineen vuorokausirekisteröinti kohonneen verenpaineen diagnostiikassa ja hoidon seurannassa

Verenpaineen vuorokausirekisteröinti-tekniikka kehitettiin jo 1950-luvulla ja se otettiin tutkimuskäyttöön 1960-luvulla, mutta vasta viime vuosina sen käyttö on yleistynyt kliinisessä potilastyössä. Vaikka verenpaineen vuorokausirekisteröinnin tulosten tulkinta ei vielä ole vakiintunut ja vaikka tulosten yhteys potilaan ennusteeseen on vielä osin selvittämättä, voidaan vuorokausirekisteröinnillä kuitenkin monissa verenpaineen diagnostiikan ja hoidon ongelmatilanteissa saada kertamittauksia täydentävää tietoa verenpainetasosta potilaan arkielämässä vuorokauden eri aikoina. Avohoidon lääkärien kiinnostus menetelmän käyttöä kohtaan on lisääntynyt, ja myös tieteellinen näyttö menetelmän eduista toistettuihin kertamittauksiin verrattuna on lisääntynyt. Lähiaikojen tutkimustulokset selvittänevät, mikä on tämän menetelmän asema kohonneen verenpaineen diagnostiikassa ja hoidon seurannassa avohoidon ongelmatilanteissa ja sairaaloiden erikoispoliklinikoissa.

Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi

Suositus pneumokokkirokotteen käytöstä

Pneumokokkirokote on turvallinen ja se antaa kohtalaisen hyvän suojan (50-80 %) vakavimpia pneumokokki-infektioita vastaan. Ensisijaisia kohderyhmiä ovat potilaat, joilta on poistettu perna, ja monet immuunipuutteisten potilaiden ryhmät. Pneumokokki on tavallisin keuhkokuumeen aiheuttajabakteeri ja sairastumisvaaran on osoitettu olevan suurentunut monilla suurilla potilasryhmillä, esimerkiksi kroonisia sydän- ja keuhkosairauksia sairastavilla. Niinpä rokotteesta ilmeisesti hyötyisi moninkertainen potilasmäärä verrattuna siihen määrään, joka rokotteen nykyään saa. Lääkärien tulisi suhtautua pneumokokkirokotereseptin pyytäjiin myönteisesti ja harkita rokotusta, kun potilaalla on lisääntynyt pneumokokki-infektion vaara.

Juhani Eskola, Pekka Nuorti, Pekka Honkanen, Pirjo Mäkelä, Kansanterveyslaitoksen Rokotussuositustyöryhmä

Kroonisen C-hepatiitin hoito

HCV-infektion tekee ongelmalliseksi sen suuri kroonistumistaipumus: 70-80 prosenttia tartunnan saaneista jää viruksen kantajiksi. Krooniseen C-hepatiittiin liittyy lisääntynyt kirroosi- ja hepatoomariski sekä lievästi lisääntynyt, maksaperäisistä syistä johtuva kuolleisuus. Tauti on helppo todeta vasta-ainetestillä ja tarvittaessa sitä täydentävillä tutkimuksilla. Peruslääke on edelleen alfainterferoni, mutta sen avulla virus saadaan häviämään vain puolelta potilaista. Muille on käytettävissä yhdistelmähoitoja, joista kuitenkin on vielä vähän kokemusta. Maksansiirtoa C-hepatiittipotilaille harkitaan kirroosivaiheessa, kun elinaikaa muutoin olisi alle puoli vuotta.

Matti Vuoristo, Krister Höckerstedt

Miten terveydenhuollon asiakastyytyväisyysmittausten tuloksia tulisi esittää ja tulkita

Terveydenhuollon asiakastyytyväisyysmittausten esitystapaan ja tulkintaan liittyy monia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa siihen miten tuloksia hyödynnetään käytännön toiminnan suunnittelussa. Laadun seurannassa käytettävien mittareiden tulee olla riittävän yksinkertaisia, mutta valideja, jotta niistä olisi hyötyä. Koska laatupalvelujen tavoitteena on 100 %:n asiakastyytyväisyys, useimmiten vain viisiportaisen tytyväisyysasteikon parhaalla arvolla (top-box) on yhdysvaltalaisten kokemusten mukaan käyttöarvoa potilastyytyväisyyttä mitattaessa. Yksinkertaisuudensa vuoksi asteikon soveltuvuutta myös suomalaiseen kulttuuriin asiakas- ja potilastyytyväisyyttä mitattaessa tulisi arvioida.

Kimmo Räsänen

Ryhmäkuntoutus - tehokas hoito vaikeaan idiopaattiseen tinnitukseen

Tinnitus voi olla erittäin hankala ja invalidisoiva oire, jonka etiologia useimmiten on tuntematon. Tämän vuoksi perinteiset, oletettuihin syihin perustuvat hoidot ovat usein tehottomia. Koska ryhmäkuntoutuksesta on raportoitu hyviä tuloksia kroonisten tilojen hoidossa, päätimme kokeilla tätä hoitomuotoa, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Objektiiviseen analyysiin pyrkivillä testeillä mitatut parametrit eivät muuttuneet hoidon aikana, mutta potilaat kokivat hoidon kuitenkin selvästi positiivisena. Ryhmäkuntoutus helpotti ratkaisevasti potilaiden tilannetta ja ohjasi heitä oireiden oikeaan hallintaan.

Reijo Johansson, Esa Laurikainen, Eero Akaan-Penttilä, Heli Forssell

Nuorten tyttöjen lisääntymisterveys

Väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia nuorten tyttöjen lisääntymisterveyttä Suomessa 1980- ja 1990-luvulla. Yksityiskohtaiset tavoitteet olivat:

Elise Kosunen

Primaarinen selektiivinen seerumin immunoglobuliini A:n puutos terveillä verenluovuttajilla

Selektiivinen immunoglobuliini A:n (IgA) puutos on yleisin primaarinen immunoglobuliinipuutostila. Useimmat IgA-puutoksen omaavat henkilöt ovat terveitä, ja heidät on löydetty verenluovuttajien seulontatutkimuksissa. Suomalaisilla verenluovuttajilla IgA-puutosta on noin yhdellä 400:sta. Potilastutkimuksissa IgA-puutos liitetään moniin sairauksiin, joista yleisimpiä ovat erilaiset infektiot, allergia ja autoimmuunisairaudet. Verensiirtojen kannalta on huomioitavaa, että henkilö, jolta puuttuu IgA, saattaa muodostaa vasta-aineita IgA:a kohtaan (anti-IgA vasta-aineet), jotka voivat aiheuttaa anafylaktisen verensiirtoreaktion. Suomessa on kuvattu noin kymmenen tällaista verensiirtoreaktiota.

Sinikka Koskinen

Lihasrelaksanttien väliset yhteisvaikutukset

Nykyaikaisen yleisanestesian aikana käytetään usein lihasrelaksantteja helpottamaan intubaatiota sekä aikaansaamaan kirurgille paremmat työskentelyolosuhteet. Lihasrelaksantteja voidaan myös yhdistellä saman anestesian aikana esimerkiksi nopeamman vaikutuksen alun tai nopeamman toipumisen vuoksi, tai säästösyistä.

Pekka Rautoma

Hippokampuksen magneettikuvantamisesta varhaisessa Alzheimerin taudissa

Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava sairaus. Dementiaa sairastavien määrä on ikääntyvän väestön myötä kasvussa. Vuoteen 2000 mennessä on Suomessa arvioitu dementiaa sairastavia olevan lähes 70 000. Alzheimerin tautia ei pystytä varmuudella diagnosoimaan ilman invasiivisia toimenpiteitä. Käytössä olevin kliinisin kriteerein tauti luokitellaankin vain joko "todennäköiseksi" tai "mahdolliseksi" Alzheimerin taudiksi. Vaikka kliinisten kriteerien lopullinen osuvuus on hyvä, vaativat ne myös pitkäaikaista seurantaa, jossa varmistetaan taudin etenevä luonne. Sen sijaan taudin varhaisvaiheessa, ensimmäisten oireiden ilmaantuessa, on tarkan diagnoosin asettaminen vaikeaa.

Mikko Laakso