Elintapainterventiolla saavutettiin osa diabeteksen ehkäisytutkimuksen tuloksista

Elintapainterventiossa selvitettiin, voidaanko terveydenhuollon normaalissa toiminnassa saavuttaa yhtä hyviä tuloksia kuin tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimuksissa, joita edusti suomalainen Diabeteksen ehkäisytutkimus (DPS).

Pilvikki Absetz, Raisa Valve, Brian Oldenburg, Heikki Heinonen, Aulikki Nissinen, Mikael Fogelholm, Vesa Ilvesmäki, Martti Talja, Antti Uutela

Hermotettu lihassiirre kasvohermohalvauksen hoidossa

Pitkäaikaisen kasvohermohalvauksen paras tunnettu hoitomuoto on hermotettu vapaa lihassiirre. Se mahdollistaa kasvojen lihasten toiminnan ja tunteiden ilmaisun. Tässä kaksivaiheisessa leikkauksessa tuodaan ensin vastakkaiselta puolelta kasvoja terveestä kasvohermosta hermosiirrettä käyttäen hermotus halvaantuneelle puolelle. Toisessa leikkauksessa noin puoli vuotta myöhemmin siirretään muualta kehosta vapaa lihassiirre. Lihassiirteen oma hermo yhdistetään aiemmin halvaantuneelle puolelle tuotuun hermosiirteeseen ja verisuonet yhdistetään paikalla oleviin verisuoniin. Optimaalisessa tapauksessa tämä hermotettu lihassiirre alkaa toimia korvaten halvaantuneet kasvojen lihakset, ja potilas saa ilmeensä ja hymynsä takaisin.

Tuija Ylä-Kotola

Inflammaatio ja kudosvaurio niveltulehduksessa ja hampaan kiinnityskudoksen tulehduksessa

Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia nivelreumaan ja hampaan kiinnityskudoksen tulehdukseen liittyvää kudosvauriota. Työssä sovellettiin biokemiallisia ja immunologisia menetelmiä nivelkalvoon sekä nivelnesteen ja veren valkosoluihin. Neljännessä osatyössä hahmoteltiin hampaan tukikudoksen tulehduskuorman osoitin (PIBI) yleisesti käytössä olevasta ientaskumittaussuureesta.

Otso Lindy

Sepelvaltimotaudille altistavia geenimuotoja

Most of the genes in the major histocompatibility complex region (MHC, located in chromosome 6p21 of 7.6 Mb and with about 370 gene loci) are involved in adaptive and innate immunity, with essential function in inflammatory reaction and in protection against infections. This region might serve as a candidate gene region for infection and inflammation originated diseases, e.g., coronary artery disease (CAD).

Anil Palikhe

Tubibasilli säilyy ysköksessä horrostilassa

Tuberkuloosi tarttuu ja tappaa edelleen. Joka vuosi siihen sairastuu maailmassa noin 9 miljoonaa ihmistä ja kuolee noin 2 miljoonaa. Basillin on täytynyt kehittää hyvät mekanismit menestyäkseen ihmisten kumppanina kymmenien vuosituhansien ajan. Useimmin tartunta tapahtuu yskösten välityksellä. Ovatko siis ysköksiin erittyvät bakteerit jotenkin erikoisesti varustautuneita pysyäkseen hengissä kehon ulkopuolella ja siirtyäkseen seuraavaan uhriin?

Heikki Arvilommi

Lyhyempi kaava saattaa riittää rintasyövän sädehoidossa

Tuoreiden tutkimusten perusteella näyttää siltä, että tehokas rinnan sädehoito on toteutettavissa perinteistä lyhyemmän kaavion mukaan. Lancet Oncolygy -lehdessä julkaistussa pääkirjoituksessa kuitenkin muistutetaan, että osa rintasyövän sädehoidon hyödyistä tulee esille vasta kymmenen vuoden seurannan jälkeen. Tämän takia lienee syytä odotella vielä seurantatuloksia muutaman vuoden ajan, ennen kuin nykyistä hyvää hoitomallia lähdetään muuttamaan.

Sirkku Jyrkkiö

Masennuspotilaan toipuminen jää usein osittaiseksi

Melkein 90 %:lla terveyskeskuksen depressiopotilaista oli tämän tutkimuksen mukaan toipumista hidastavia muitakin psykiatrisia tai kroonisia fyysisiä sairauksia. Niinpä puolentoista vuoden kuluttua uusintatutkimuksessa neljännes potilaista sairasti yhä samaa depressiota. Puolet potilaista oli toipunut vain osittain tai depressio oli jo uusiutunut. Erityisen huonoa toipuminen oli päihdeongelmaisilla tai fyysisesti sairailla potilailla sekä niillä, joiden riippuvaiset, estyneet ja vaativat persoonallisuuden piirteet ylläpitivät masentuneisuutta.

Maria Vuorilehto

Pohjaa uudenlaisille lymfedeeman ja syövän hoitomenetelmille

Verisuonten uudismuodostus on välttämätöntä syöpäkasvaimen kehittymiselle, ja angiogeneesin estäminen onkin houkutteleva tapa estää syövän kasvua. Imusuonet puolestaan keräävät kudoksista nestettä, valkuaisaineita ja puolustusjärjestelmän soluja. Imusuonten toiminnan estyminen johtaa krooniseen turvotustautiin, lymfedeemaan, johon ei toistaiseksi ole olemassa parantavaa hoitoa.

Tuomas Tammela

IgA- ja IgM-nefropatian taudinkuva ja ennuste

Väitöskirjatyö käsittelee kahden munuaiskerästulehduksen, IgA-nefropatian (IgAN) ja IgM-nefropatian (IgMN), taudinkuvaa ja ennustetta. Perinteisesti IgAN ilmenee verivirtsaisuutena hengitystieinfektioon liittyen. Sekä IgAN:ssa että IgMN:ssa ensivaiheen löydöksinä saattaa olla ainoastaan mikroskoopilla havaittava verivirtsaisuus tai runsas valkuaisvirtsaisuus. Korkea verenpaine on yleinen löydös molempien tautien yhteydessä. Aiemmissa tutkimuksissa potilasmateriaalit ovat monilta ominaisuuksiltaan hyvin vaihtelevia. Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan ilmaantuvuutta IgAN:ssa ja IgMN:ssa on näin ollen vaikea tarkasti arvioida. Arviolta kuitenkin 10-20 %:lla potilaista vajaatoiminta etenee terminaalivaiheeseen 10-20 vuoden seurannan aikana. IgAN:n riskitekijöistä tiedetään jo paljon, toisin kuin IgMN:sta. Voimakas valkuaisvirtsaisuus, kohonnut seerumin kreatiniinitaso, korkea verenpaine, vahva-asteinen munuaiskerästen kovettuminen sekä soluvälitilan arpeutuminen ovat selviä huonon ennusteen merkkejä. Myös seerumin virtsahappopitoisuuden suureneminen näyttää ennustavan munuaistaudin etenemistä IgAN:ssa. Virtsahapon merkitys taudin synnyssä on selvittämättä. Aktiivisen tulehdusreaktion merkityksestä IgAN:n taudinkulussa tiedetään varsin vähän. Vaikea-asteista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on selvästi suurentunut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Näyttää siltä, että myös lievä munuaisten toimintahäiriö vaikuttaa näiden tautien ilmaantuvuuteen. Epäselvää on, vaikuttaako munuaistauti itsessään sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuuteen ilman havaittua munuaisten vajaatoimintaa.

Juhani Myllymäki

Istukkahormonilla vaikutuksia rintarauhaseen

Istukkahormoni (hCG) on ihmisellä raskauden aikana istukasta erittyvä hormoni, joka muistuttaa lutenisoivaa hormonia (LH). Istukkahormoni ylläpitää alkuraskaudessa munasarjojen hormonitoimintaa ja mahdollistaa raskauden jatkumisen. LH ja istukkahormoni sitoutuvat samaan reseptoriin, jota on erityisesti munasarjoissa, mutta sitä on löydetty myös eräistä muista kudoksista, kuten ihmisen rinnasta. Aiemmin on ajateltu, että istukkahormoni ja luteinisoiva hormoni vaikuttavat ainoastaan munasarjoissa.

Aino Rönnblad

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030