Lyhyesti: Tiotropium ei heikennä keuhkojen värekarvapuhdistumaa

Antikolinergisesti vaikuttavien lääkkeiden kuten tiotropiumin on toisinaan epäilty aiheuttavan värekarvapuhdistuman heikkenemistä ja siten limaretentiota. Englantilaiset tutkivat asiaa 34 COPD-potilaan satunnaistetulla kaksoissokealla lumekontrolloidulla kokeella. Tiotropiumia tai lumelääkettä annettiin 18 myyg x 1 / pv 21 päivän ajan. Puhdistumaa mitattiin 99mTC-leimatuilla polystyreenihiukkasilla. Tiotropiumjakson aikana testiaerosolin tunkeutuminen keuhkoihin (p < 0,003) kuten myös FEV1 (p < 0,006) paranivat merkitsevästi lumejaksoon verrattuna, mutta värekarvapuhdistuma ei heikentynyt, itse asiaa hieman parani. Tulokset eivät siis anna aihetta pelätä tiotropiumilla saatavan aikaan esim. COPD:n pahenemisvaiheiden lisääntymistä limaretention takia.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Parantaako rytmihäiriötahdistin laajentavan kardiomyopatian ennustetta?

Profylaktisen rytmihäiriötahdistinhoidon asema laajentavassa kardiomyopatiassa on edelleen avoin. DEFINITE-tutkimuksessa satunnaistettiin 458 laajentavaa kardiomyopatiaa sairastavaa potilasta, joilla oli runsaasti kammiolisälyöntejä ja selvästi alentunut pumppaustoiminta, profylaktiseen rytmihäiriötahdistinhoitoon tai pelkkään optimaaliseen lääkehoitoon. Runsaan 2 vuoden seurannan aikana äkkikuolemat estyivät rytmihäiriötahdistimella (3 vs. 14, p = 0,006), mutta kokonaiskuolleisuudessa havaittu noin 35 %:n lasku ei ollut tilastollisesti merkittävä. Rytmihäiriötahdistin oli siis odotetun tehokas äkkikuoleman estäjä. Laitehoitoa kannattaa harkita tapauskohtaisesti profylaktisenakin hoitona silloin, kun äkkikuoleman vaara arvioidaan suureksi, mutta potilaan ennuste on muutoin melko hyvä.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Olantsapiini parantaa hieman mielialaa tasaavan lääkkeen tehoa

Olantsapiini on osoittautunut tehokkaaksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Amerikkalaisessa olantsapiinia markkinoivan tehtaan tukemassa tutkimuksessa kävi ilmi, että olantsapiinin lisääminen joko litium- tai valproaattilääkitykseen vähensi jonkin verran uudelleen sairastumista joko maniaan tai depressioon ja merkitsevästi mania- tai depressio-oireiden ilmaantumista. Vaikutus näkyi kuitenkin vain naisilla ja rodultaan valkoisilla. Sivuvaikutuksista suurin ero koski painoa, joka seurannan aikana kohosi olantsapiinia saaneilla keskimäärin 2 kg mutta laski monoterapiaryhmässä. Kliinikot joutuvatkin arvioimaan, mitkä ovat mono- ja yhdistelmähoidon edut ja haitat kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoidossa.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Uusia syövän markkereita

Akromegaliaan liittyy tunnetusti suurentunut syöpäriski. Kasvuhormonin toimintaa säätelee insuliininkaltainen kasvutekijä IGF-I, jota sitoo IGFBP-3. Nämä ovat myös proliferaatiota edistäviä tekijöitä. Brittitutkijoiden seikkaperäisessä meta-analyysissa oli 3 609 syöpäpotilasta ja heidän 7 137 verrokkiaan. Kun IGF-1-pitoisuuden suurinta kvartiilia verrattiin pienimpään kvartiiliin, oli eturauhassyövän riski 1,49-kertainen (95 %:n luottamusväli 1,14-1,95) ja fertiili-ikäisten naisten rintasyövän riski 1,65-kertainen (1,14-1,95). Suurentuneeseen IGFBP-3-pitoisuuteen liittyi puolestaan 1,51-kertainen fertiili-ikäisten naisten rintasyövän riski. Tulos panee miettimään mm. hämärämarkkinoiden kasvuhormonivalmisteiden tuomaa syöpäriskiä pahaa aavistamattomille kuluttajille. Havainnon seulonnallinenkin merkitys saattaa kasvaa, jahka näiden hormonien määritysmenetelmät saadaan standardoiduiksi.

Robert Paul

Lyhyesti: Oikea hengitystekniikka olennaista sydämen vajaatoiminnassa

Hengenahdistus on tyypillistä sydämen vajaatoiminnassa. Nyt tutkittiin 10 verrokin ja 10 varsin vaikeaa vajaatoimintaa (vasemman kammion ejektiofraktio keskimäärin 22,5 %) sairastavan sisäänhengityslihasten tilannetta. Osoittautui, että sisäänhengityslihasten kuormaa lisäsi enemmänkin huonontunut hengitystapa sinänsä, mutta lihasten kestävyys oli varsin hyvää luokkaa. Eli oikean hengitystekniikan opettamisesta voisi olla hyötyä hengenahdistusoireeseen sydämen vajaatoimintaa potevillakin.

(Hp)

Downin oireyhtymän seulonta alkuraskaudessa

Downin oireyhtymän varhainen seulonta ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana on tehokkainta, jos odottavan naisen verinäytteestä tutkitaan raskausproteiini A (PAPP-A) ja istukkagonadotropiini (beeta-hCG) raskausviikolla 10 ja sikiön niskaturvotus mitataan ultraäänellä 1-2 viikkoa myöhemmin. Näiden yhdistetystä tuloksesta lasketaan riskiluku, jossa huomiodaan myös äidin ikä ja sikiön pääperämitta.

Marko Niemimaa - Aydin Tekay - Seppo Heinonen - Markku Ryynänen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030