Sarveiskalvovammoihin liittyy aina näöntarkkuuden pysyvän heikentymisen riski. Suuri osa vammoista paranee kuitenkin ilman merkittäviä jälkiseurauksia.

Yleislääkäri voi hoitaa monet pienehköt vammat. Kaikkien kliinikoiden tulisi silti tunnistaa tilanteet, joissa silmälääkärin konsultaatio on välttämätön.

– Hoidon tavoitteet ovat aina kivun lievitys, silmän rakenteiden suojaaminen, sarveiskalvon arpeutumisen, tulehtumisen ja verisuonittumisen estäminen sekä näöntarkkuuden säilyttäminen, kirjoittavat Juho Wedenoja ja Kari Krootila Lääkärilehdessä julkaistavassa artikkelissaan.

– Kun vastaanotolle tulee silmävammapotilas, on tärkeintä selvittää vamman luonne, mekanismi ja aikataulu, sillä ne ohjaavat sekä tutkimusta että hoitoa. Epävarmoissa tilanteissa rohkaisemme konsultoimaan paikallista silmäyksikköä. Tämä ei kuitenkaan saa viivyttää ensihoidon aloittamista, koska ensihoidolla voi olla ratkaiseva merkitys vamman lopulliseen vaikeusasteeseen, he toteavat.

Artikkelissa käsitellään muun muassa toimintatapoja, kun kyseessä on haavauma, vierasesine, säteilyvamma, kemiallinen vamma, palovamma tai avoin vamma.

Wedenoja J, Krootila K. Näin hoidan sarveiskalvovammat. Suom Lääkäril 2018;73:855–60.

Artikkeli julkaistaan Lääkärilehdessä 14/2018.

Kuva: HUS Silmätautien klinikka