Raportti Suom Lääkäril 2024; 79 : e38866 www.laakarilehti.fi/e38866 (Julkaistu 28.3.2024)

Sairauspoissaolojen arvioinnissa on yhä vaikeuksia

Lähtökohdat  Selvitimme lääkärien näkemyksiä sairauspoissaolojen arvioinnista ja sen kehittämisestä. Lisäksi tutkimme arviointia koskevan Käypä hoito -suosituksen vaikutuksia käytäntöihin.

Menetelmät  Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena. Se lähti 8 705 lääkärille. 

Tulokset  Vastausprosentti oli 9 (n = 778). Kolmannes (32 %) vastaajista koki sairauspoissaolojen arvioinnin olevan ongelmallista viikoittain. Ongelmia koettiin toimintakyvyn ja optimaalisen sairauspoissaolon pituuden arvioinnissa sekä sairauspoissaolojen määrittämisessä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin. Vain 12 % vastanneista oli tutustunut perusteellisesti Käypä hoito -suositukseen, ja sen koettiin vaikuttavan vain vähän omiin arviointikäytäntöihin. Sairauskohtaisia suosituksia toivottiin lisää. Arvioinnin vastuun toivottiin siirtyvän työterveyshuollolle.

Päätelmät  Vuonna 2019 julkaistu Käypä hoito -suositus ei toistaiseksi vaikuta merkittävästi vähentäneen haasteita sairauspoissaolojen arvioinnissa.

Eija HeikkiläPeppiina SaastamoinenAnniina CanselJuha MikkonenJukka VänskäRiikka-Leena Leskelä

Pohjoismaissa ja Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan lääkärit kokevat haasteita sairauspoissaolojen tarpeen arvioinnissa. Haasteet kohdistuvat esimerkiksi sairauspoissaolojen pituuden arviointiin (1,2,3,4,5,6,7). Suomessa sairauspoissaolojen määrittämiseen liittyvä kyselytutkimus toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014 (6), ja aiheeseen liittyvä Käypä hoito -suositus julkaistiin vuonna 2019 (8).

Aineisto ja menetelmät

Maalis–huhtikuussa 2022 toteutettiin sähköinen kyselytutkimus, joka selvitti lääkäreiden sairauspoissaolojen arviointiin liittyviä kokemuksia, haasteita ja kehityskohteita sekä aiheeseen liittyvän Käypä hoito -suosituksen tunnettavuutta ja vaikutuksia (kyselylomake liitteessä 1). Kysely pohjautui vuoden 2014 tutkimukseen (6). Sähköinen kysely lähetettiin Lääkäriliitosta 50 %:n otokselle alle 65-vuotiaista lääkäreistä (n = 8 705), joiden erikoisalan perustella oletettiin tekevän sairauspoissaolojen arviointia, sekä 50 %:n otokselle erikoistuvia lääkäreitä.

Tulokset

Kyselyyn vastasi yhteensä 778 henkilöä (9 %), joista 684 (88 %) teki työssään sairauspoissaolojen arviointia. Taulukossa 1 on kuvattu vastanneiden taustatietoja. Vastaajat edustivat väkilukuun suhteutettuna tasaisesti koko Manner-Suomea.

Lähes kolmannes vastaajista koki sairauspoissaolojen arvioinnin ongelmalliseksi vähintään viikoittain (taulukko 2). Ongelmalliseksi koettiin sekä sairausloman pituuden arviointi, työelämän ulkopuolella olevien työkyvyn heikkenemisen arviointi että mielenterveysongelmista kärsivien sairauspoissaolotarpeen arviointi.

Käypä hoito -suositukseen oli tutustunut jollain tasolla noin puolet vastaajista. Suurin osa heistä koki sen vaikuttaneen vain vähän sairauspoissaolojen arvioinnin käytäntöihinsä, mutta yli puolet vastaajista koki sen auttaneen ainakin jonkin verran omassa työssään. Vain joka viides vastanneista (19 %) ilmoitti, että heidän työpaikallaan on annettu yhtenäiset sairauspoissaolojen arviointia koskevat ohjeet. 

Tutkimuksessa selvitettiin myös muita sairauspoissaolojen arviointiin liittyviä käytäntöjä. Pitkittynyt tutkimuksiin tai hoitoon pääseminen johti siihen, että vuosittain 72 % vastanneista lääkäreistä joutui kirjoittamaan pidempiä sairauspoissaoloja kuin olisi muutoin tarpeen. Noin joka viides vastannut lääkäri arvioi sairauspoissaoloja näkemättä potilasta.

Noin 40 % vastaajista toivoi tiiviimpää yhteistyötä työterveyshuollon kanssa. Kolmannes (32 %) koki tärkeänä saada lisäperusteita toimintakykyä koskeviin arvioihin työterveyshuollosta. Yli puolet oli valmiita siirtämään sairauspoissaoloasiat työterveyshuollon arvioitavaksi. Lisäksi sairauskohtaisia kansallisia suosituksia sairauspoissaoloille toivoi viisi kuudesta vastaajasta. Pieni osa (16 %) toivoi suosituksia kaikista sairauksista ja suurin osa (68 %) osasta sairauksia.

Päätelmät

Keskeiset ongelmakohdat ja tulokset sairauspoissaolojen arviointiin liittyen olivat pitkälti samoja kuin vuonna 2014 tehdyssä suomalaisessa tutkimuksessa. Kolme vuotta Käypä hoito -suosituksen julkaisemisen jälkeenkin kolmannes vastanneista lääkäreitä kokee sairauspoissaolojen arvioinnin ongelmalliseksi vähintään viikoittain. Keskeisiin ongelmiin kuuluivat toimintakyvyn arviointi (35 %) ja sairausloman optimaalisen pituuden arviointi (33 %) (6).

Noin 10 prosenttiyksikköä suurempi osuus lääkäreistä kuin vuonna 2014 kirjoitti vuosittain pidempiä sairaspoissaoloja potilaiden hoitoon tai tutkimuksiin pääsyn viivästymisten takia. Lisäksi noin joka viides vastaaja arvioi sairauspoissaolojen tarvetta viikoittain tapaamatta potilasta fyysisesti. Tämä oli merkittävästi enemmän kuin vuonna 2014, jolloin ainoastaan 2 % vastanneista lääkäreistä arvioi sairauspoissaoloja näkemättä potilasta. Tulosten ero voi mahdollisesti olla seurausta koronaepidemiasta (9), ja sen vaikutuksista etävastaanottojen yleistymiseen. Sairauspoissaolojen arviointien lisääntyminen etävastaanotoilla saattaa edistää palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, mutta samalla voi aiheutua kielteisiä vaikutuksia, kuten epätarkoituksenmukaisen hoidon lisääntyminen ja hoidon laadun heikkeneminen (10).

Masennus ja ahdistushäiriöt kattoivat kaksi kolmasosaa mielenterveyshäiriöiden perusteella arvioiduista sairaspoissaoloista vuonna 2018 (11). Tutkimuksemme mukaan vastanneet lääkärit kokivat eniten haasteita juuri mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin liittyvien sairaspoissaolojen arvioinnissa. Näitä haasteita tulisi ymmärtää syvällisemmin, jotta lääkärien ohjeistuksia voitaisiin parantaa (12). Tosin masennuksen tuoreessa Käypä hoito -suosituksessa on käsitelty työ- ja toimintakyvyn arviointia (13). 

Sairauspoissaolojen tarpeen arvioinnin Käypä hoito -suositukseen tutustui perusteellisesti vain noin joka kahdeksas vastaaja ja pintapuolisesti hieman alle puolet. Muissa Euroopan maissa on saatu samankaltaisia tuloksia (14,15).

Kuitenkin Ruotsissa suosituksia käyttää puolet lääkäreistä kuukausittain. Niissä kuvataan hoitosuositusten lisäksi sitä, miten eri sairauksien yhteydessä arvioidaan toimintakykyä, sairauspoissaolon pituutta ja sairauspoissaolon tyyppiä (kokoaikainen vai osa-aikainen), ottaen huomioon työn vaatimukset ja henkilön toimintakyvyn (16). Tällaisen täydentävän ohjeistuksen laatiminen Suomeenkin voisi tukea lääkäreitä paremmin sairauspoissaolojen arvioinnissa.

Suurin osa vastaajista (70 %) koki, että suositus oli vaikuttanut vähän heidän sairaspoissaolojen arvioinnin käytäntöihinsä. Toisaalta sen koettiin kuitenkin auttavan. Iso osa vastaajista (68 %) toivoi sairauskohtaisia suosituksia ainakin joihinkin sairauksiin. Koska sairauspoissaolojen arviointi koettiin erityisen haastavaksi mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöissä, täydentävät Käypä hoito -suositukset näille häiriöille voisivat olla hyödyllisiä.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa (16) havaittiin, että juuri psykiatriaan erikoistuneet klinikat käyttivät eniten suosituksia viikoittain etenkin toiminta- tai työkyvyn arviointiin (16). Kuten vuonna 2014, tämänkin tutkimuksen tulokset osoittivat, että sairauspoissaolojen arviointia haluttaisiin siirtää työterveyshuoltoon.

Pieni vastausprosentti mahdollisesti heikentää tulosten yleistettävyyttä. Tutkimus kuitenkin kuvaa lähes 800 lääkärin kokemuksia sairauspoissaolojen arviointiin liittyen. Joukko, jolle kysely lähetettiin sekä vastaajajoukko vastaavat aiemman kyselytutkimuksen (6) vastaajajoukkoa erikoisalajakaumaltaan ja työkokemukseltaan. Tässä lyhyessä tutkimusraportissa on kuvattu vain osa kyselytutkimuksen tuloksista. Laaja kooste tutkimuksen tuloksista on Lääkäriliiton verkkosivuilla (https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/5227/sairaspoissaolon_arviointi_tutkimus_2024_final.pdf).

Tutkimuksemme osoittaa, että sairauspoissaolojen arvioinnin ongelmallisuus ei ole muuttunut viimeisen kahdeksan vuoden aikana, eikä 2019 julkaistu Käypä hoito -suositus ole vähentänyt tätä ongelmallisuutta. Käypä hoito -suosituksesta tunnistettiin kehityskohteita, joihin kuului muun muassa sairauskohtaisten suositusten tekeminen ainakin osalle sairauksista.

LIITE 1. Kyselylomake

Kirjoittajat

Eija Heikkilä filosofian tohtori Nordic Healthcare Group Oy

Peppiina Saastamoinen filosofian tohtori Suomen Lääkäriliitto

Anniina Cansel filosofian maisteri Nordic Healthcare Group Oy

Juha Mikkonen filosofian tohtori Suomen Lääkäriliitto

Jukka Vänskä filosofian maisteri Suomen Lääkäriliitto

Riikka-Leena Leskelä tekniikan tohtori Nordic Healthcare Group Oy


Sidonnaisuudet

Eija Heikkilä, Peppiina Saastamoinen, Anniina Cansel, Juha Mikkonen, Jukka Vänskä, Riikka-Leena Leskelä: Palkkio osallistumisesta tutkimuksen toteutukseen (Kela), korvaus käsikirjoituksen kirjoittamisesta tai tarkistamisesta (Kela).


Kirjallisuutta
1
Alexanderson K, Norlund A. Sickness absence: causes, consequences, and physicians’ sickness certification practice. A systematic literature review by the Swedish Council on Technology Assessment in Health Care (SBU). Scand J Public Health 2004;32:3–4. doi.org/10.1080/14034950410003826.
2
Löfgren A, Hagberg J, Arrelöv B, Ponzer S, Alexanderson K. Frequency and nature of problems associated with sickness certification tasks: a cross-sectional questionnaire study of 5455 physicians. Scand J Prim Health Care 2007;25:178–85.
3
Wynne-Jones G, Mallen CD, Main CJ, Dunn KM. What do GPs feel about sickness certification? A systematic search and narrative review. Scand J Prim Health Care 2010;28:67–75.
4
Winde LD, Alexanderson K, Carlsen B, Kjeldgård L, Wilteus AL, Gjesdal S. General practitioners’ experiences with sickness certification: A comparison of survey data from Sweden and Norway. BMC Fam Pract 2012;13:1–8.
5
Löfgren A, Hagberg J, Alexanderson K. What physicians want to learn about sickness certification: analyses of questionnaire data from 4019 physicians. BMC Public Health 2010;10:1–10.
6
Hinkka K, Niemelä M, Autti-Rämö I, Palomäki H, Pärnänen H, Vänskä J. Sairauspoissaolotarpeen määrittäminen. Kyselytutkimus lääkäreille. Kela 2016.
7
Engblom M, Nilsson G, Arrelöv B ym. Frequency and severity of problems that general practitioners experience regarding sickness certification. Scand J Prim Health Care 2011;29:227–33. doi.org/10.3109/02813432.2011.628235.
8
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Verkostovaliokunnan asettama työryhmä. Sairauspoissaolon tarpeen arviointi. Käypä hoito -suositus 19.8.2019. www.kaypahoito.fi/hoi50121
9
Keränen T. Etävastaanottojen kysyntä kasvoi rajusti. Suom Lääkäril 23.3.2020. www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/etavastaanottojen-kysynta-kasvoi-rajusti/
10
Lääkäriliitto. Etälääketieteen suositus. www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/etalaaketieteen-suositus/
11
Blomgren J, Perhoniemi R. Increase in sickness absence due to mental disorders in Finland: trends by gender, age and diagnostic group in 2005–2019. Scand J Public Health 2022;50:318–22. doi.org/10.1177/1403494821993705.
12
Blomgren J. Mielenterveyden häiriöt ohittivat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sairauspoissaolopäivien määrässä. Kelan Tutkimusblogi 2019. 
13
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Depressio. Käypä hoito -suositus 2022.
14
de Boer WEL, Mousavi SM, Delclos GL, Benavides FG, Lorente M, Kunz R. Expectation of sickness absence duration: a review on statements and methods used in guidelines in Europe and North America. Eur J Public Health 2016;26:306–11.
15
Roope R, Parker G, Turner S. General practitioners’ use of sickness certificates. Occup Med (Chic Ill) 2009;59:580–5.
16
Svärd V, Alexanderson K. Physician’s use of sickness certification guidelines: a nationwide survey of 13 750 physicians in different types of clinics in Sweden. BMJ Open 2021;11:e051555. doi.org/10.1136/bmjopen-2021-051555

English summary

One-third of doctors that answered the survey find sick leave prescribing still problematic

Background The research aimed to investigate the views of doctors on prescribing sick leave and sick leave certifications, and the challenges and development areas related to them. Secondary goal was to investigate how well doctors know the Current care guidelines related to sick leave certifications (published in 2019) as well as have they found the guidelines to be useful.

Methods The research was carried out as an electronic survey, which was sent to 8 705 doctors.

Results The response rate was 9 % (n=778). One-third (32 %) of the doctors felt sick leave prescribing problematic weekly. The main identified problems were assessing functional work ability, evaluating the optimal length of sick leave, and prescribing sick leave for mental health and behavioural disorders. Only 12 % of doctors were thoroughly knowledgeable of the Current care guidelines and viewed the guidelines as having minor effects on their prescription of sick leaves. The doctors wished to have illness-specific Current care guidelines regarding sick leaves and hoped that prescribing sick leaves would be moved to the occupational health physicians.

Conclusions The experience of sick leave evaluations being problematic has continued same levels after the publication of Current care guidelines.

Eija Heikkilä, Peppiina Saastamoinen, Anniina Cansel, Juha Mikkonen , Jukka Vänskä, Riikka-Leena Leskelä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030