Kati Myllymäki: Paluu entisiin käytäntöihin tuo jonot takaisin

- Yhteistyö perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken ei toimi vielä tarpeeksi hyvin, sanoo ylilääkäri

Kati Myllymäki

Perusterveydenhuollosta on hänen mukaansa kuulunut esimerkiksi kritiikkiä siitä, että sairaaloista on paineen kasvaessa siirretty potilaita terveyskeskusten vuodeosastoille tai kuntoutukseen liian aikaisin. Kun potilas ei sitten vielä olekaan kuntoutuskelpoinen tai ilmenee komplikaatioita, hänet siirretään taas takaisin erikoissairaanhoitoon.

Joissain sairaanhoitopiireissä on ollut sisäisiä jännitteitä vaikkapa leikkaussaliajan jakamisesta: onko ortopedia tärkeämpää kuin kaihileikkaukset?

- Nämä ovat sellaisia kitkatekijöitä, joiden pitäisi olla ratkaistavissa yhteistyöllä ja johtamisella, Kati Myllymäki sanoo, mutta muistuttaa, ettei kitkaa ole kaikkialla.

Monelta ongelmalta vältyttäisiin, jos organisaatioiden hallintorajojen yli käytäisiin neuvotteluja sen sijaan, että terveyskeskukselle ilmoitetaan, että "potilas on valmis ja sakkomaksut alkavat juosta".

Kati Myllymäen mukaan näyttää selvältä, että toimintatapoja on muutettava pysyvästi niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin.

- Esimerkiksi erikoissairaanhoidon polikliinisten palvelujen järjestämisellä on suuri merkitys: miten hoidontarpeen arviointi toimii - pystytäänkö arvioita esimerkiksi tekemään jo lähetteen perusteella - tai miten työ poliklinikoilla järjestetään, hän sanoo ja kysyy, onko hoidontarpeen arvioinnin kannalta järkevää, jos poliklinikalla on kaikkein nuorin ja koko ajan vaihtuva lääkärikunta.

Hoitotakuuasetuksen mukaan sairaanhoitopiireissä pitäisi tehdä ns. palvelujen alueellinen järjestämissuunnitelma, jossa mukana ovat myös terveyskeskukset ja osin sosiaalitoimi sekä kolmas sektori.

- Sen oli tarkoitus olla työkalu kokonaisuuksien hallintaan ja palvelujen yhteen sovittamiseen, jottei yhden pullonkaulan purkaminen aiheuta toisaalle kolmea muuta pullonkaulaa. Näitä suunnitelmia on kuitenkin tullut ministeriöön vasta aivan viime kuukausina, Myllymäki kertoo.

Entiset käytännöt - entiset jonot

- Jononpurkuprojekteista saadut kokemukset eri puolilta maailmaa osoittavat, että meillä on hetken kuluttua jälleen sama jono-ongelma, jos palaamme entisiin käytäntöihin, Kati Myllymäki sanoo.

Siksi on pidettävä kiinni yhtenäisistä hoitoonpääsykriteereistä ja arvioitava hoidon sisältöä.

Toinen keskeinen kysymys on kannustinjärjestelmä, jonka pitäisi sekä palkan että rakenteellisten kannustimien osalta palkita tehokkaasta ja järkevästä hoidosta.

- Jos rahoitusrakenne palkitsee sekä järjestelmää että yksittäistä työntekijää pitkistä jonoista antamalla aina lisää resursseja, niin meillä on kohta uudet jonot.