Kuka pääsee tehohoitoon?
Hyvä toimintakyky ennen sydänpysähdystä ratkaisee usein tehohoitoon pääsyn.
Omatoiminen ja toimintakyvyltään hyvä potilas päätyy useammin tehohoitoon sykkeettömästä rytmistä (PEA) elvyttämisen jälkeen. Tämä ilmenee anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Sini Saarisen tekeillä olevasta väitöstutkimuksesta.
Saarinen kertoi tutkimuksestaan Valtakunnallisessa ensihoidon tutkimusseminaarissa Helsingissä maanantaina.
Sykkeettömästä rytmistä elvytetyillä potilailla tiedetään olevan huono ennuste: vain 6–14 prosenttia heistä selviytyy elossa sairaalasta. Osa PEA-potilaista jää tehohoidon ulkopuolelle huonon ennusteen vuoksi. Saarinen pyrki selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat PEA-potilaiden valintaan teho-osastolle ja vaikuttaako tehohoito itsenäisesti selviytymiseen.
Tutkimuksessa ilmeni, että tehohoidetut potilaat olivat keski-iältään nuorempia kuin ei-tehohoidetut. Tehohoidetuilla oli vähemmän verenpainetautia ja diabetesta, mutta sepelvaltimotaudin sekä sydämen- ja munuaisten vajaatoiminnan määrissä ei ollut eroa. Toimintakykyä kuvaava Cerebral Performance Category (CPC) -luokka ennen sydänpysähdystä oli tehohoidetuilla parempi.
Tilanne tulisi arvioida yksilöllisesti
Tehohoitoon otettujen ja teho-osaston ulkopuolella hoidettujen potilaiden välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa selviytymisessä. Tehohoito yksinään ei parantanut ennustetta.
– Ei-tehohoidetut saivat vähemmän erityishoitoja, kuten hypotermiahoitoa, toteaa Saarinen.
– Osalla tehohoidon ulkopuolelle jääneistä potilaista oli DNR-päätös, josta ei alkuvaiheessa ollut tietoa. Ei-tehohoidetuissa oli myös hoitokodissa asuvia sekä muisti- ja aivosairauksista kärsiviä potilaita, jotka eivät hyödy tehohoidosta.
Avoimeksi jäi, oliko ei-tehohoidettujen joukossa aiemmin omatoimisia potilaita, jotka olisivat voineet hyötyä tehohoidosta.
– Sykkeettömästä rytmistä elvytettyjä potilaita ei tulisi kategorisesti rajata tehohoidon ulkopuolelle, vaan tilanne tulisi arvioida yksilöllisesti, Saarinen näkee.
Kuva: Fotolia
