Lasten aivosairaudet kuntoon varhaisiän tutkimukseen panostamalla
Aivosairauksien määrä vähenisi tutkimuksen painopisteen siirtämisellä syntymään ja varhaislapsuuteen, sanoo akatemiaprofessori.
Aivosairauksia pitäisi tutkia heti lapsen syntymän jälkeen ja varhaislapsuudessa, sanoo Helsingin yliopiston professori, neurologi Kai Kaila. Hänen mukaansa tutkimuksen painopisteen muutos vähentäisi merkittävästi aivosairauksien määrää.
– Merkittävin epäkohta psykiatristen ja neurologisten sairauksien tutkimuksen ja erityisesti hoidon piirissä on se, että aivojen toimintaan liittyvien häiriöiden kehitysbiologista pohjaa ei ole laajalti tiedostettu. Tarjolla on valtava määrä terapioita, jotka kohdistuvat vanhenevan väestön aivosairauksien loppuvaiheen oireisiin, mutta nämä oireenmukaiset terapiat eivät koskaan paranna sairautta, sanoo Kaila Suomen Aivosäätiön tiedotteessa.
Kaila kritisoi tutkimusrahoituksen lyhytjänteisyyttä ja lääkeyhtiöitä, joita ei kiinnosta toimivan lääkityksen kehittäminen. Esimerkiksi hän nostaa syntymäasfyksian, johon kuolee miljoona lasta vuosittain ja kymmenet miljoonat kärsivät sen seurauksista koko elämän. Kailan mukaan lääkeyhtiöt voisivat kehittää lääkityksen, joka ehkäisisi syntymäasfyksian johdosta aiheutuvia aivojen vaurioita, mutta eivät tee sitä, koska aivosairauksia lieventävien lääkkeiden myyminen aikuisväestölle on kannattavampaa.
– Lisäksi tällainen tutkimus vaatii isoja tutkimusryhmiä ja on hidasta. Tutkijat, kuten monet muutkin, pyrkivät näkyvyyteen ja meritoitumiseen. Sitä on turha toivoa tutkimukselta, joka kohdistuu kaikkein pienimpiin. Investoinnit ja infran kehitys vastasyntyneiden aivotutkimuksessa ja aivovaurioiden hoidossa ovat vuosikymmeniä jäljessä siitä, mitä ne ovat aikuisten aivosairauksien kohdalla, Kaila sanoo.
Aivosairauksien syyt usein varhaislapsuudessa
Kailan mukaan tutkimukseen pitäisi varata rahaa vähintään parikymmentä vuotta, mutta toivoo tutkimusjakson kestävän kokonaisen ihmiselämän ajan. Hänen mukaansa suurin osa aivosairauksille altistavista tekijöistä tulee ensimmäisistä päivistä ja tunneista, jopa ennen syntymää. Ne materialisoituvat myöhemmin: varhaislapsuudessa, teini-iässä, aikuisena, usein jopa vanhuudessa.
– On ilmennyt, että hyvinkin lyhytkestoiset epäsuotuisat olosuhteet syntymän aikaan sekä varhaislapsuudessa kanavoivat aivojemme kehitystä ja toimintaa tavoilla, joilla on elinikäinen haitallinen vaikutus. Eläinkokeista voidaan päätellä, että sairauksien kehitys pystyttäisiin estämään tai niiden vakavuutta lieventämään jo alussa. Sen sijaan nyt hoidetaan oireita. Potilas ei parane, mutta oireet lievenevät, Kaila toteaa.
Kaila puhuu aiheesta "Vastasyntyneet ja lapset lääketieteen katveessa: ovatko prioriteetit kohdallaan" Aivosäätiön Kehittyvät aivot -seminaarissa 13. maaliskuuta Helsingin yliopistolla.
Kuva: Panthermedia
