Maailman suurin sairaala rakennetaan uudestaan
Baragwanathin sairaala Sowetossa on rakennettava kokonaan uudelleen, sillä apartheidin aikainen arkkitehtuuri ei sovellu Etelä-Afrikan nykypäivään.Sairaalalääkäri Ashiqya Atiya tutkii pahoinpitelyn uhria, jonka tajunnantaso on alentunut. Kello on 19.30, ja potilas tapaa nyt lääkärin ensi kertaa. Omaiset ovat tuoneet hänet sairaalaan aamuviideltä.
Olemme Baragwanathin sairaalassa Etelä-Afrikassa. Johannesburgin Sowetossa sijaitsevaa, valtavaa sairaalakompleksia kutsutaan Guinnesin Ennätysten kirjassa maailman suurimmaksi sairaalaksi.
Vaikka Baragwanathin jonot ovat pahamaineiset, on nyt tapahtunut Atiyankin mielestä virhe. Potilas saa lähetteen neurologian poliklinikalle. Samaan aikaan taas uusi ambulanssi peruuttaa päivystyspoliklinikan oven eteen viiden muun viereen. Yhdessä ambulanssissa tulee kahdesta neljään potilasta.
On lauantai-ilta, ja toimenpidehuoneessa neljä lääkäriä hoitaa suuhun puukotettua miestä, päähän vammoja saanutta pahoinpideltyä sekä reiteen ammuttua nuorukaista.
Vuonna 1994 Baragwanathissa hoidettiin keskimäärin yhdeksän ampumavammaa päivässä. Nyttemmin luku on pienentynyt kahteen, samalla kun rikollisuus Etelä-Afrikassa on vähentynyt. Ampumahaavoja on kuitenkin niin runsaasti, että saksalaisia sotilaskirurgeja on tullut tänne kolmeksi kuukaudeksi hankkimaan kokemusta rauhanturvatehtäviä varten.
Suomalaiskirurgit tervetulleita
Sairaalalääkäri Atiya ja kolme hoitajaa lähtevät kuljettamaan suuhun puukotettua potilasta leikkaussaliin. Matka on pitkä, ja vauhti kova. Reitti kulkee piha-alueen halki.
– Tätä sairaalaa ei ole suunniteltu ihmisille, ylilääkäri professori Elias Degiannis sanoo seuraavana päivänä avarassa työhuoneessaan. – Tämä on rakennettu mustille, joita haluttiin alistaa apartheidin aikana. Se näkyy arkkitehtuurissa.
Epäkohta korjataan purkamalla koko sairaala.
– Rakennustöiden ensi vaihe alkoi pari viikkoa sitten, ja viiden vuoden kuluttua meillä on täällä hieno sairaala, Degiannis sanoo.
Potilaspaikkojen määrää on tarkoitus vähentää 3 200:sta 1 500:aan ja rakentaa Sowetoon kaksi uutta sairaalaa.
Baragwanath kärsii jatkuvasta henkilökuntapulasta. Degiannis toivoo, että eurooppalaiset yleis- ja traumakirurgit tulisivat töihin sairaalaan. Palkkatöitä on tarjolla yhdestä kolmeen vuodeksi, ja vapaaehtoisille on lyhyempiäkin komennuksia.
Vaikka palkka ei ole eurooppalaista tasoa, Degiannis takaa, että traumapotilaiden hoidosta saa runsaasti kokemusta.
– Hoidamme kaikkia traumoja, ja se lisää meillä vierailevien kirurgien itsevarmuutta, Degiannis sanoo.
Hän toivoo, että kiinnostuneet suomalaiskirurgit ottaisivat häneen yhteyttä sähköpostitse: degiannis@yebo.co.za
Ari Lahdenmäki, Johannesburg
