Saako maisemalla lääkärin?

Kun Posion terveyskeskus ryhtyi työpaikkailmoituksessaan tarjoamaan ”suurta lääkäriseikkailua” erähenkiselle lääkärille ”keskellä upeita metsästysmaita ja kala-apajia”, kunta sai tiedotusvälineissä paljon myönteistä julkisuutta. Mutta saiko Posio lääkäreitä?

http://www.laakarilehti.fi/pics/posio.jpg

– Perustavoite – saada tänne vakituista lääkärikuntaa – jäi saavuttamatta. Media sen sijaan noteerasi ilmoitukset, kertoo Posion terveyskeskuksen johtava lääkäri Olavi Kari-Koskinen.

Kari-Koskinen on hyödyntänyt terveyskeskuksen työpaikkailmoituksissa niin Kari-tunturin tykkylumisia puita kuin Posiolla pitkään kuvattua tosi-TV-ohjelmaa, Suurta Seikkailuakin. Posion virkailmoituksissa ”Suuri lääkäriseikkailu” odotti niitä lääkäreitä, jotka arvostaisivat ”Koillismaan lumista komeutta lauhtuvalla Suomen niemellä”.

Kun Posion kunnanisät murisivat, ettei terveyskeskuksen lääkärinvirkoja mainosteta edes Metsästys ja kalastus -lehdessä, teki Kari-Koskinen työtä käskettyä ja laittoi virkailmoituksen sinnekin.

Vakituisia lääkäreitä ei Posiolle saatu, mutta kunta sai kosolti myönteistä julkisuutta, kun radio ja lehdet innostuivat tekemään juttuja Posion elämyshenkisistä ilmoituksista.

Eivät ilmoitukset silti huomaamatta jääneet lääkäreiltäkään, ja tekijöitä saatiin eri mittaisiin sijaisuuksiin. Muuan eläkkeellä oleva lääkäri soitti Kari-Koskiselle varta vasten kuullakseen, minkä sortin mies ”Suurta Lääkäriseikkailua” oikein järjestää.

– Neuvottelimme pitkään ihan vakavasti, tulisiko hän tänne vielä eläkkeellä töihin, Olavi Kari-Koskinen kertoo.

Posion lääkäritilanne ei kuitenkaan ole huono: neljässä virassa on neljä lääkäriä. Työsuhteet on räätälöity pitkälti lääkärien toiveiden ja elämäntilanteiden mukaan.

”Ei Posion tilanne rivistä poikkea”

Miksi suurenmoinen luonto ei kuitenkaan riittänyt houkuttelemaan vakituisia lääkäreitä?

– Luulen, ettei Posion tilanne paljon rivistä poikkea, Kari-Koskinen sanoo.

Lääkäreitä on enemmän kuin koskaan, mutta erikoissairaanhoito imuroi uusia valmistujia tehokkaasti. Lisäksi töitä pitäisi usein löytää lääkärin puolisollekin, mikä ei aina ole helppoa pienessä terveyskeskuksessa. Sitä paitsi Posiolta on pitkä matka lähimpiin keskuksiin, kuten Ouluun, Kuusamoon ja Rovaniemelle.

– Kun kaupungissa ambulanssi vie monivammapotilaan suoraan erikoissairaanhoidon poliklinikalle, niin täällä ensihoito joudutaan antamaan omassa terveyskeskuksessa tai suorastaan maastossa. Periferiassa on paljon vartijana ja valmiutta pitäisi olla monenlaiseen hoitamiseen. Se on toisaalta mahdollisuus, mutta pelottaa toisia, Kari-Koskinen miettii.

Ei kuitenkaan kaikkia.

Eurolääkäri Toni Puttonen teki Posion terveyskeskuksessa reilu vuosi sitten useita lyhyitä jaksoja ja lähti sitten töihin Etelä-Suomeen.

– Ajattelin, etten tule enää takaisin. Työ tuntui aika raskaalta.

Viime vuoden lopulla Puttonen kuitenkin palasi Posiolle, kun häntä sinne uudelleen kyseltiin ja palkkaakin tarkistettiin.

Mikä käänsi pään?

– Minulle terveyskeskustyö tuo paljon tyydytystä. Se voi olla alussa rankkaa ja kaikkea muuta kuin tyydyttävää, mutta jonkin ajan kuluttua siitä alkaa tulla tyydytystä suuressa määrin – täällä syrjäseudulla ehkä vielä enemmän kuin ruuhka-Suomessa, hän sanoo.

– Jos terveyskeskukseen ruuhka-Suomessa tulee vakavampi – toisin sanoen mielenkiintoisempi – potilas, hänet lähetetään heti erikoissairaanhoitoon. Täällä lähin keskussairaala on niin kaukana, että täytyy punnita tarkasti, onko lähettämisestä potilaalle hyötyä vai haittaa.

Enemmän potilaita, vähemmän asiakkaita

Puttosen mielestä juuri mahdollisuus työniloon olisikin syrjäseutujen todellinen valtti lääkäreitä rekrytoitaessa.

– Täällä joutuu tekemään enemmän, ja kun työssä onnistuu, tulee ilo siitä, että pystyy auttamaan. Työ ottaa paljon, mutta myös antaa paljon – loppupeleissä jotain sellaista, mitä ei voi saada muualla.

Posiolla tuntuu hänen mielestään myös olevan enemmän potilaita ja vähemmän asiakkaita kuin etelässä.

– Välillä tuntuu, että mitä isompi keskus, sitä vähemmän medisiinaa ja sitä enemmän sosiaalisia ongelmia asiakkailla. Sekö minua siellä viehättäisi?

Nykyinen pesti kestää elokuulle, mutta Puttonen voisi kuvitella viipyvänsä pohjoisessa pitkäänkin.

– Olen viihtynyt yllättävän hyvin, olen itsekin hämmästynyt. Olen oppinut pitämään Lapista, kun aikaisemmin halusin mennä töihin ulkomaille, sanoo Tartossa ja välillä Meksikossakin opiskellut Puttonen.

Opintojen kannalta tarpeellinen määrä terveyskeskuspalvelua on jo koossa, ja Puttonen pohtii mahdollisuutta tehdä myös sairaalapalvelunsa pohjoisessa.

Se on myös pohjoisten terveyskeskusten yhteinen tavoite. Joukko johtavia lääkäreitä rakentaa yhdessä Oulun yliopistosairaalan kanssa järjestelmää, jolla sujuvoitetaan alueella työskentelevien eurolääkärien mahdollisuuksia suorittaa pohjoisessa myös sairaalapalvelunsa.

Puttonen kiittää myös Kari-Koskista, joka on monin tavoin siirtänyt nuoremmalle lääkärille omaa osaamistaan.

Kun Puttonen tuli ensimmäistä kertaa Posiolle töihin ei Lapin luonto painanut vaa’assa missään määrin. Nyt silläkin on enemmän merkitystä: luonto on kaunis, työmatka on lyhyt ja liikenne olematonta.

– Koen jollain lailla nostalgiaa, tuntuu kuin varhaislapsuuden talvet olisivat tulleet takaisin.

Suvi Sariola

Kuva: Paavo Hamunen