Sairaalahoidon vähentämisestä tuli yleislääke mielenterveystyössä
Kun mielenterveyden hoitoa on Suomessa kehitetty, ovat parantamisehdotukset olleet 50 vuoden ajan samankaltaisia.
Mielenterveydenhoitoa kohentamaan pyrkineet hankkeet ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet samankaltaisiin ehdotuksiin, kuten psykiatristen sairaalapaikkojen vähentämiseen, avohoidon lisäämiseen ja mielenterveyskuntoutujien työnteon lisäämiseen.
Psykiatristen sairaansijojen määrä onkin nykyään yli kuusi kertaa pienempi kuin se oli korkeimmillaan 1970-luvun puolivälissä.
Väitöstutkija Anna Alanko toteaa kuitenkin, että samaan aikaan mielenterveyskuntoutujat ovat alkaneet käyttää asumispalveluja moninkertaisesti aiempaa enemmän. Niinpä on kyseenlaista, onko laitosmainen hoito todellisuudessa vähentynyt merkittävästi.
Samat ehdotukset ovat saaneet eri aikoina erilaisia sisältöjä. Alanko tutki ajanjaksoa 1960-luvulta tähän päivään. Ajanjakson alkupäässä mielenterveyspolitiikan keskipisteessä olivat vakavasti sairaat ja se, miten heitä voidaan tukea elämään psykiatristen sairaaloiden ulkopuolella.
Nykyaikaa kohti tultaessa hankkeissa on alkanut painottua työkykyisten, lievistä mielenterveyden häiriöistä kärsivien mielenterveyden vaaliminen.
Tasavertaisuus ei ole lisääntynyt
Mielenterveyspalveluiden käyttö, kysyntä ja soveltamisala ovat laajentuneet. Alanko kutsuu ilmiötä mielenterveystyön ekspansioksi.
Psykiatristen sairaalapaikkojen vähentämisen lisäksi myös toinen toistuva tavoite, avohoidon lisääminen, on toteutunut. Sen fokus on kuitenkin muuttunut. Avohoidon palveluita käyttää nykyään myös uusi, lievemmin oirehtiva väestöosa. Niinpä avohoidon lisääntyminen ei varsinaisesti ole korvannut vähentynyttä psykiatrista sairaanhoitoa.
Kehittämishankkeiden tavoitteena on ollut myös lisätä tasa-arvoa mielenterveyskuntoutujien ja muiden kansalaisten välillä. Alangon mukaan nämä pyrkimykset ovat epäonnistuneet siksi, että ehdotuksissa ei ole otettu huomioon toisaalta rakenteellisia, toisaalta puhe- ja ajattelutapoihin liittyviä seikkoja, joiden takia mielenterveyspalvelut jakaantuvat eriarvoisesti.
VTM Anna Alangon väitöskirja "Improving mental health care. Finnish mental fealth policy rationale in the era of dehospitalisation." tarkastetaan Helsingin yliopistossa 22.9.2017.
Kuva: Sami Perttilä
