Lehti 1-2: Ajan­kohtai­sta 1-2/2016 vsk 71 s. 16 - 19

Arjen pasmat paikoilleen

Mikä lääkäriä kuormittaa? Entä mistä löytyvät ratkaisut arjen hankaluuksiin?Neurokirurgipariskunta, terveyskeskuslääkäri ja luottamuslääkäri kertovat.

Hertta Vierula
Kuvituskuva 1 Kotoa töihin on matkaa kilometri. Lapset kuljetetaan kouluun ja tarhaan laatikkopyörällä, kertovat Juho Tuominen ja Anna-Leena Heula.
Kuvituskuva 2 – Kokemuksen karttuessa terveyskeskus-lääkärin työstä on tullut aiempaa helpompaa ja antoisampaa, sanoo Outi Seppälä.
Kuvituskuva 3

Puhelin on lääkärin pahin vihollinen

Oululaisella neurokirurgipariskunnalla on vaativat työt ja kaksi pientä lasta. Arki sujuu, kun koti on lähellä sairaalaa, kesämökki takapihalla ja isovanhemmat käytettävissä.

– Koskaan ei saa tehdä yhtä asiaa rauhassa loppuun, puuskahtaa neurokirurgi Juho Tuominen ja osoittaa kännykkäänsä, joka soi kesken haastattelun. – Tuo soi jopa leikkaussalissa.

Tuominen toimii vs. apulaisylilääkärinä OYS:n neurokirurgisella osastolla. Samalla osastolla on töissä myös hänen vaimonsa, neurokirurgi Anna-Leena Heula.

Pariskunnalla on kaksi lasta, 5-vuotias poika ja 7-vuotias tyttö. Perhe asuu omakotitalossa kilometrin päässä työpaikalta.

– Osastomme on pieni. Juhlapyhinäkin jommallakummalla on yleensä päivystysvuoro, Heula sanoo.

Neurokirurgien ei tarvitse etupäivystää, joten ajan voi viettää perheen kanssa, jos töitä ei ole. Tuomisen vanhemmat asuvat lähistöllä ja auttavat tarvittaessa lastenhoidossa. Myös naapurintyttö hoitaa lapsia toisinaan.

– Meidän elämämme pyörii aika pienellä alueella. Kesämökkikin on rakennettu takapihalle, Tuominen kertoo.

Säännölliset harrastukset ovat mahdottomia, kun työ on epäsäännöllistä ja vapaa-aika kuuluu lapsille.

– Lenkillä ehtii silloin tällöin käydä, Heula kuvaa.

Vatulointi on jäänyt

Suhde työhön on muuttunut lasten myötä.

– Enää ei tule jäätyä työpaikalle vatuloimaan keskenjääneitä asioita, Tuominen sanoo.

Heula on samaa mieltä. Jos työt stressaavat vapaallakin, samalla alalla olevasta puolisosta on apua.

– Juho ymmärtää mistä puhun ja pystyy sanomaan, ettei tuosta kannata turhaan murehtia. Vaikka aika vähän me töistä kotona puhumme.

Vaikka omaa aikaa on vähän, molemmilla neurokirurgeilla on väitöskirja tekeillä.

– Siihen ehtii tarttua aika harvoin. Tarkoitus on kuitenkin väitellä muutaman vuoden kuluttua, molemmat vakuuttavat.

Osa-aikatyö ei luonnistunut

Töissä on joustettu, kun siihen on ollut tarvetta. Heula teki vähemmän päivystysvuoroja, kun lapset olivat ihan pieniä. Muitakin arjenhelpottamiskeinoja on kokeiltu. Heula oli hetken osa-aikatyössä, kun lapset olivat pieniä. Se ei sujunut hyvin.

– Kiire kasvoi. Työt eivät vähentyneet, vaikka työaika lyheni. Siinä ei ollut järkeä.

Perhe kokeili myös au pairia arjen apuna. Kun tämä lopetti työt muutaman kuukauden jälkeen koti-ikävän vuoksi, uutta ei etsitty.

– Se ei tuntunut luontevalta.

Lapset tuntevat vanhempiensa työn, ja lapset tunnetaan osastolla. Jos poika kaatuu, hän kiirehtii vakuuttamaan vanhemmille "ettei lyönyt kalloa".

Ruuhkavuosia elävällä lääkärillä on aina jotain, mihin pitäisi riittää enemmän aikaan.

– Tällä hetkellä minulla on huoli omista, vanhenevista vanhemmistani, jotka asuvat kaukana, Lempäälässä, Heula sanoo.

Sinne hän suuntaa usein kulkunsa lasten kanssa niinä viikonloppuina, jolloin ei päivystä.

Työyhteisö tukee vaikeissa tilanteissa

Kokeneen terveyskeskuslääkärin arjen täyttää työ. Tylsää ei ole koskaan, mutta tietojärjestelmät

ja ajanpuute tekevät elämästä välillä raskasta.

Vuonna 2008 tuntui, että kuolen työhön, kertoo terveyskeskuslääkäri Outi Seppälä. Helsingin Kallion terveysaseman ylilääkäri oli kuollut yllättäen, organisaatio oli sekaisin ja sijaisista pulaa. Solun viidestä lääkäristä puuttui kolme.

– En voinut lähteä poiskaan, koska silloin työtaakka olisi kaatunut yhden lääkärin niskaan.

Vaikea tilanne ratkesi vähitellen. Hyvä työyhteisö auttoi jaksamaan pahimman ajan yli.

Ei huvittaisi tehdä töitä huonosti

Tällä hetkellä Seppälä on omien sanojensa mukaan tyypillinen liikaa töitä tekevä lääkäri.

– Lapseni ovat jo aikuisia, joten olen vapaa tekemään paljon ylitöitä.

Töiden lisäksi Seppälä opettaa lääkäreille ratkaisukeskeistä terapiaa ja toimii esimerkiksi lääkärityönohjaajien alajaoston sihteerinä.

– Työ määrittää elämää.

Seppälä viihtyy terveyskeskuslääkärinä. Tylsää päivää ei ole. Parasta on, kun saa ratkaistua potilaan ongelmat ja saa siitä vielä kiitosta, kuten tänään.

Raskainta on se, ettei työtä voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi.

Lue myös

– Ideaalipäivänä tulisi vuorotellen helppoja ja vaikeita tapauksia ja aikataulut pitäisivät. Mutta jos samalle päivälle osuu monta vaikeaa tapausta, vastaanottoajat eivät riitä.

Seppälä ihmettelee, miksi perusterveydenhuollossa on lyhyemmät vastaanottoajat kuin erikoissairaanhoidossa, vaikka terveyskeskukseen tulevalla voi olla sen seitsemän vaivaa, joista osa paljastuu vasta vähitellen.

– Jos yritän tehdä työt työaikana, ainoa vaihtoehto on tehdä ne huonosti.

Työpariakin pitäisi ehtiä nähdä

Työn huono organisointi ja tietojärjestelmät kuormittavat.

– Ne ovat asioita, joihin ei pysty vaikuttamaan. On turhauttavaa, jos tietää, miten työ kannattaisi tehdä järkevämmin, mutta ei saa siihen mahdollisuutta.

Seppälä antaa esimerkkinä väestövastuujärjestelmästä luopumisen. Hän sanoo, että aiempi tapa oli kyllä raskas, mutta jatkuvuus teki siitä antoisampaa sekä potilaille että ammattilaisille. Takaisinsoitossa potilaan puhelut eivät ohjaudu tutulle hoitajalle eivätkä kiireelliset vaivat tutulle lääkärille

– Työparityö on hyvä idea, mutta se ei toimi, jos hoitajan aika kuluu puhelimessa, eikä ole aikaa pohtia yhdessä potilaan asioita.

Mikä potilasta vaivaa?

Kokemus tekee työstä helpompaa ja antoisampaa. Seppälä kertoo, että nuorena vastaanotolle tuli usein potilaita, joiden vaivat jäivät mysteeriksi. Hän ei saanut selville, miksi potilas tuli vastaanotolle eikä miksi tämä lakkasi käymästä.

– Sellaista ei enää tapahdu. Olen oppinut kysymään ja kuuntelemaan. Toisaalta tuntuu, että olen nykyään hitaampi ja perusteellisempi. En halua luovuttaa, ennen kuin olen saanut asiat ratkaistua.


Faktat

Lääkäreitä hävettää puhua voinnistaan

Lääkäreiden työssä jaksamisen ongelmiin on vaikea puuttua.

– Lääkäreistä ajatellaan, että he ovat muutenkin hyväosaisia, eivätkä tarvitse erityistä huolenpitoa, väittää luottamuslääkäri ja työnohjaajana toimiva työterveyslääkäri Kristiina Toivola.

Lääkärit eivät itsekään ole kovin aktiivisia hakemaan apua tai vaatimaan olosuhteiden muuttamista vaikkapa omalla työpaikallaan. Työterveyshuoltoon he hakeutuvat myöhäisemmässä vaiheessa kuin muut.

Toivola muistuttaa, ettei työn kuormittavuus aina ole yksilön ongelma, vaan asioiden korjaaminen voi vaatia järjestelmän muuttamista.

– Lääkärit jäävät usein pois kehittämis­hankkeista, joissa heidänkin työtään mietitään uusiksi. Silloin lääkärien näkökulma jää puuttumaan.

Työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä voi olla hankala puhua työpaikalla. Uupumista ja turhautumista pidetään liian usein heikkouksina.

– Kokeneet lääkärit eivät voi siirtää nuoremmille sellaista työkulttuuria, mistä heillä itsellään ei ole kokemusta. \o1NUORILLA ON OIKEA ASENNE \f1 Kuormittuneisuuden kokemiseen vaikuttaa myös elämän­tilanne. Toivolan mielestä lääkäritkin olisivat ansainneet nykyistä enemmän joustoa työssä.

– Esimerkiksi silloin, kun lapset ovat pieniä, pitäisi olla mahdollisuus tehdä lyhyempää päivää.

Nuorilla lääkäreillä on Toivolan mielestä usein terveempi suhtautuminen työhön kuin vanhoilla.

– Heille vapaa-aikakin on tärkeää. On myös työn kannalta hyvä, kun lääkärillä on aikaa muullekin kuin työlleen. On hyvä tavata välillä muitakin ihmisiä kuin vain toisia lääkäreitä.

Toivolan mukaan kokeneet lääkärit kokevat nuorten lääkärien asenteen kuitenkin helposti uhaksi, mikä ei helpota työn kehittämistä yhdessä. \o1MILLOIN LÄÄKÄRI TARVITSEE APUA? \f1 Jos vastaanotolle tuleva potilas tuntuu henkilökohtaiselta viholliselta, on syytä havahtua. Uni- ja muisti­katkokset ovat toinen hälytysmerkki. Uupunut ihminen eristäytyy usein kotona muusta perheestä, koska ei jaksa enää työpäivän jälkeen kuunnella muita.

– Monesti pieniä oireita kertyy pitkän ajan kuluessa, lähes huomaamatta, Toivola sanoo.

Jos oireita alkaa tulla, Toivola neuvoo puhumaan jollekulle, vaikkapa ystävälle tai esimiehelle.

– Jos ei kellekään muulle pysty puhumaan, luottamuslääkärille voi soittaa tai hakeutua vastaanotolle.

Luottamuslääkärien yhteystiedot löytyvät Lääkäriliiton sivuilta. Toivolan mukaan avun hakemisessa ensimmäinen askel on vaikein. Ihmiset eivät halua tunnustaa, etteivät pärjää.

– Avuntarpeen tunnustaminen on iso eksistentiaalinen loikka. Sen jälkeen helpottaa.

Luottamuslääkäri voi ohjata esimerkiksi terapiaan, työterveyshuoltoon tai työnohjaukseen. Toivolalla on neuvo myös siitä, mitä ei pidä tehdä.

– Älä määrää itsellesi masennus- tai unilääkkeitä. ●

• Lääkäriliitto, THL ja Työterveyslaitos ovat tutkineet lääkärin hyvinvointia kysely­tutkimuksella, jonka tulokset julkistetaan Lääkäripäivillä.

• Lue tutkimuksesta enemmän sivulta 78.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030