Rutger Bregman kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa 19.10.2024 kirjoittaneensa Moraalisen kunnianhimon, koska hänen bestsellerinsä Hyvän historia (Atena 2020) sai lukijat köllöttelemään itsetyytyväisyydessä.

Moraalinen kunnianhimo on tarkoitettu niille (meille), joilla olisi kyky ja mahdollisuus tehdä hyvää, mutta jotka tuhlaavat lahjansa esimerkiksi pelkkään rahan ansaitsemiseen. Heti ensimmäisessä luvussa Bregman osoittaa nokkelan nelikentän avulla, että pelkkä maailman ongelmien tiedostaminen on nollan arvoista, jos siihen ei liity toimintaa ongelmien ratkaisemiseksi.

Esimerkkinä sinnikkäästä maailman muuttamisesta Bregman käsittelee aluksi orjuuden vastaista liikettä. Vaikka orjuudetta pidettiin ”luonnollisena” ja peloteltiin talouden (!) romahtavan ilman sitä, niin vain saatiin orjuus lopulta kiellettyä.

Sitten Bregman marssittaa lukijan eteen joukon henkilöitä, jotka ovat keksineet jonkin tehokkaasti vaikuttavan maailmanparannushankkeen. Vaikka Bregman kirjan alussa nimeää köyhyyden, nälänhädän, sodat ja ilmastonmuutoksen aikamme suurimmiksi haasteiksi, hän kirjoittaa niistä melko vähän. Monet esitellyt hankkeet ovat lähinnä laajamittaista hyväntekeväisyyttä eivätkä varsinaisesti tähtää maailman muuttamiseen.

Ensimmäisessä suomennetussa kirjassaan Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman (Atena 2018) Bregman on paljon radikaalimpi, ja sanoisinko – kunnianhimoisempi.

Mutta puutteineenkin Moraalinen kunnianhimo on kannustavaa luettavaa. Bregman siteeraa antropologi Margaret Meadia : ”Älä koskaan epäile, etteikö pieni joukko ajattelevia ja sitoutuneita kansalaisia voisi muuttaa maailmaa. Tosiasiassa maailmaa ei ole kukaan muu koskaan muuttanutkaan.” Avainsana on joukko: maailman muuttamiseksi kannattaa liittyä johonkin porukkaan – tai kerätä oma.

Pertti Saloheimo