Hyötyykö diabetesta sairastava sepelvaltimo­tautipotilas anti­tromboottisen hoidon tehostamisesta?

Hyötyykö diabetesta sairastava sepelvaltimo­tautipotilas anti­tromboottisen hoidon tehostamisesta?

Diabetes lisää trombosyyttien aktiivisuutta ja sepelvaltimotaudin yhteydessä sydäntapahtumien vaaraa. Uudessa tutkimuksessa riskiä pyrittiin pienentämään asetyylisalisyylihapon ja tikagrelorin avulla. Yhdistelmä ei valitettavasti parantanut vakaata sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden kokonaisennustetta pelkkään ASA-hoitoon verrattuna.

Juhani Airaksinen

Vaikea hemolyysi ja munuaisvaurio punasolusiirtojen jälkeen

Vaikea hemolyysi ja munuaisvaurio punasolusiirtojen jälkeen

Punasolusiirtojen tunnetuin haitta on välitön hemolyyttinen verensiirtoreaktio. Sen oireet alkavat usein jo verensiirron aikana. Viivästyneen reaktion oireet ovat yleensä lievempiä ja jäävät usein kokonaan toteamatta. Kuvaamme potilaan, jolla viivästynyt hemolyyttinen verensiirtoreaktio johti dialyysihoitoja vaatineeseen mu­­nuaisvaurioon. Koska oireiden yhteyttä äskettäiseen verensiirtoon ei heti osattu epäillä, diagnoosi viivästyi, aiheutui invasiivisia tutkimuksia ja munuaisten toipuminen vaarantui.

Pia Hynynen, Susanna Sainio, Anne Räisänen-Sokolowski, Kati Kaartinen

Muista fibrinogeeni, kun potilas vuotaa poikkeuksellisesti

Verenvuotopotilaan seulontakokeet APTT ja INR (TT) paljastavat useimmiten puuttuvan hyytymistekijän tai runsaan hyytymistekijöiden kulutuksen. Normaaleihin arvoihin ei välttämättä kannata tyytyä, jos vuoto on poikkeuksellista tai uhkaa henkeä. Verihiutaleiden toimintahäiriöt, hyytymistekijä XIII ja fibrinogeeni ovat seulan ulkopuolelle helposti jäävät syylliset.

Marko Vesanen

Lisää näyttöä verenpaineen  intensiivihoidon hyödyistä

Lisää näyttöä verenpaineen intensiivihoidon hyödyistä

Iso satunnaistettu SPRINT-tutkimus osoitti, että ikäihmisten (keski-ikä 80 v) intensiivinen verenpaineen hoito kannattaa. Molemmissa ryhmissä päästiin varsin hyvin tavoitteisiin: intensiivihoidon ryhmässä systolisen verenpaineen keskiarvo oli 123 mmHg (tavoite < 120 mmHg), standardihoitoryhmässä 135 mmHg (tavoite < 140 mmHg). Tutkimus keskeytettiin ennenaikaisesti, sillä jo kolmen vuoden seurannassa intensiivisessä hoidossa olleiden kokonaiskuolleisuus ja kardiovaskulaaritapahtumien määrä oli kolmanneksen pienempi kuin lievemmän tavoitteen ryhmässä.

Kaisu Pitkälä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030