Uhvo

Uuvuttavan kuuma ja kiihkeä heinäpäivä oli puolessa. Pertin lähdettyä isän kanssa ladolle seipäänhakuun Sari ja Katja, pääkaupungista kotitaloon maalle kesälomalle tulleet opiskelijasiskokset, olivat jääneet hetkeksi kahdestaan pellolle. Äkkiä he huomasivat tuntemattoman tyypin tienvarsisaran toisessa päässä kokoilevan maasta heiniä hankoon ja nostelevan niitä seipäälle. Mies liikkui kehenkään katsomatta, rauhallisesti ja tärkeänä kuin täyttäen hänelle kuuluvaa velvollisuutta. Rennon oloinen hoikka kaveri lippalakki päässään, sinisissä verkkareissaan ja haalistuneessa t-paidassa. Vähän komeansorttinenkin säännöllisine piirteineen ja kuparinpunaiseksi päivettyneine nuorekkaan jäntevine olemuksineen. Niitä vaaleita suomipoikia, joiden kotoisen punakkaa niskaa ja häikäistyneesti illisteleviä silmiä ja kulmien varjoja katsellessa rupesi jotenkin tuntumaan kesältä.

Heikki Turunen

Vapaalla

Matkalla hotellille nainen päätti olla menemättä safarille seuraavana päivänä. Mitä hän siellä tekisi, kun ei edes liiemmin pitänyt luonnosta. Santokselle luvatut kuvat valkoisista sarvikuonoista voisi imuroida netistä, kukaan ei huomaisi eroa.

Terhi Heinäsmäki

Ruudussa Kaisa Leka ja yhden naisen titaanikapina

Naispiirtäjät toivat suomalaiseen sarjakuvaan omakohtaisuuden ja arkiset kokemukset ja avarsivat näin koko taiteenalaa. Tätä mieltä on sarjakuvapiirtäjä ja graafinen suunnittelija Kaisa Leka. Hänen sarjakuvissaan esiintyvä proteesijalkainen hiirihahmo on piirtäjänsä alter ego. En ole nämä jalat, I´m not these feet, muistutti kuitenkin jo Lekan ensimmäinen sarjakuva-albumikin.

Liisa Koivula

Ryhmäteatterin näytelmä Helsingin taivaan alla testaa yhteiskunnan turvaverkkoja "Saattaa olla pienestä kiinni, kun elämältä menee pohja pois"

Helsingin taivaan alla tuulee kylmästi. Maiju ja Pepe Laineen perhe joutuu hurjaan syöksykierteeseen: isä jää työttömäksi nappitehtaalta ja alkoholisoituu, kun taas äiti pakertaa ylitöitä sairaanhoitajana, uupuu ja joutuu lopulta psykiatriseen sairaalaan. Laineen perheen vaellusta siivittää hurtti huumori. Lukuisat sivuhenkilöt antavat piristävät mausteensa arjen rujouteen.

Ulla Toikkanen

Vastarannan kiiski

- Mä oisin kuuskyt vuotta vanha mieluummin kuin aikuinen, lauloi nuori Kauko Röyhkä. Nyt mittarissa alkaa olla viisikymmentä. Vieläkö Röyhkä on rock?

Miia Soininen

Professori Matti O. Huttunen: Hiljainenkin kapina on parempi kuin alistuminen

Demokraattisissa yhteiskunnissa kapinointi nähdään usein vain nuoruuteen kuuluvaksi vaiheeksi. Nuoret sanovatkin mielipiteensä reippaasti, tunteella ja monasti aggressiivisestikin.

Marianne Jansson

Ei kapinalipun liehuttaja vaan kansalaisaktivisti

Kapinallisuus ei tunnu olevan muodissa. Jos "musatähdetkään eivät ole enää kapinallisia", kuten sanomalehti Kaleva äskettäin raportoi, ei ihme, jos nuoret lääkäritkään eivät tunnustaudu kunnolla kapinallisiksi.

Suvi Sariola

Runo

Kun kesäyö on nielaissut itsensä ja vain veden luopuva hopea häämöttää mustien runkojen lomasta, on aika ryhtyä todellistumaan. Kissa tai supikoira juoksee sillan viertä, kiiltomato kiiltää itsensä mahoksi. Seistään verannalla ja tajutaan eikenenkään hengitys eikenenkään kuolema. urkumusiikki nousee, mustat pylväät kuulematon syvä ääni tajuamaton syvä tajunta on enemmän kuin tämä tule pois itsestäsi ole itse pimeytesi elosalama joka kuoli itseensä

Aila Meriluoto

Äiti, joka katosi

Pienelle Onerva-tytölle väitettiin 1880-luvun lopussa, että äiti on kuollut. Koska Onervalla ei ollut lapsia, päätin toimia edesmenneen Onervan edusmiehenä ja tutkia, mitä hänen äidilleen oikeastaan tapahtui, kirjoittaa Anna Kortelainen.

Anna Kortelainen

Anna Kortelainen etsii yhteyttä menneisyyden ihmisiin

Kirjailija ja tutkija Anna Kortelainen vietti vuosikausia sovinnaisen miehen kanssa. Hän myöntää sanovansa vähän ilkeästi, kun arvelee taidemaalari Albert Edelfeltin suvun suorastaan sammuneen tähän sovinnaisen julkisivun ylläpitämiseen.

Ulla Järvi