78582 osumaa

Lyhyesti: Nitropäänsärky = terveet sepelvaltimot?

Kliinikoiden tietotoimiston mukaan potilaan rintavaiva ei todennäköisesti ole sydänperäinen, jos vaivaan otettu nitro aiheuttaa päänsärkyä. Nyt asiaa on tutkittu 118:n tuoretta rintakipuoiretta valittaneen potilaan otoksessa. Nitro helpotti rintavaivaa kymmenen minuutin kuluessa kaikilla potilailla, mutta aiheutti päänsärkyä 36 prosentille potilaista. Kaikille potilaille tehtiin sepelvaltimoiden varjoainekuvaus kuukauden kuluessa nitrokokeilusta tavanomaisilla kliinisillä indikaatioilla. Kolmenkymmenen potilaan sepelvaltimoissa ei todettu ahtaumia ja 73 prosentilla heistä ilmeni nitropäänsärky, kun taas sepelvaltimotautisilla nitro aiheutti päänsärkyä vain 23 prosentilla potilaista. Näyttää siis siltä, että nitron vaikutuksesta terveemmät valtimot laajenevat enemmän pääkopan sisällä, ja nitropäänsärky kallistaa todellakin erotusdiagnostiikan vaakaa hieman ei-sepelvaltimoperäisen rintakivun suuntaan.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Astrosytooman postoperatiivinen sädehoito ei lisää elinaikaa

Matalasti malignin astrosytooman postoperatiivisen hoidon merkityksestä ei ole oltu varmoja. Tässä satunnaistetussa sädehoitotutkimuksessa 157 potilasta sai leikkauksen jälkeen 50-54 Gy:n sädehoidon. Toinen ryhmä (n = 157) jäi seurantaan. Heille sädehoito annettiin vasta taudin progredioidessa. Aika taudin etenemiseen oli 2 v pidempi niillä, jotka olivat saanet heti leikkauksen jälkeen sädehoidon (5,3 vs. 3,4 v). Elinaikaeroa ryhmillä ei ollut (7,4 vs. 7,2 v). Elämänlaatua ei tutkittu. Matalasti malignin astrosytooman sädehoitoa ei välttämättä tarvitse toteuttaa heti leikkauksen jälkeen. Seuranta on edelleen mahdollinen vaihtoehto. Leikkauksen jälkeen annettu sädehoito lisää tautivapaata aikaa, mutta ei elinaikaa.

Tutki vitiligolapsen kilpirauhanen

Vitiligoa eli iholle ilmaantuvaa pigmenttikatoa on noin 1 %:lla väestöstä. Vitiligon ajatellaan syntyvän autoimmuunimekanismilla, sillä potilailta on voitu osoittaa verestä vasta-aineita ja T-soluja, jotka regoivat melanosyyttien antigeenien kanssa. Toisinaan vitiligoon liittyy autoimmuunityreoidiitti, mutta tähän asti tutkimukset ovat keskittyneet aikuisväestöön. Nyt julkaistu Kreikassa tehty tutkimus on selvittänyt autoimmuunityreoidiitin yleisyyttä vitiligoa sairastavien lasten keskuudessa. Tutkituista 54:stä vitiligoa sairastavasta lapsesta autoimmuunityreoidiitti löytyi 13:lta eli 24 %:lta vitiligopotilaista. Tämä oli 2,5 kertaa enemmän kuin ikävakioidussa noin 300 terveen lapsen kontrolliväestössä. Tutkimus ei paljastanut yhteyttä tyreoidiitin esiintymisen ja vitiligon tyypin (yleistynyt vai paikallinen) välillä. Vitiligon alkamisikään tai sen kestoon ei myöskään voitu osoittaa yhteyttä. Tyreoidiitti oli yleensä puhjennut vasta vaaleiden ihoalueiden ilmaantumisen jälkeen. Alle 12-vuotiaista tyreoidiitti löytyi pojilta kaksi kertaa useammin kuin tytöiltä. Yli 12-vuotiailla tytöillä sen sijaan tyreoidiitti oli kuusi kertaa yleisempi kuin pojilla. Kirjoittajat ehdottavat, että vitiligoa sairastavilta lapsilta pitäisi tutkia kilpirauhasvasta-aineet ja TSH vuosittain mahdollisesti vaivihkaa kehittyvän tyreoidiitin havaitsemiseksi.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat