78799 osumaa

Tulehduskipulääkkeitä koskevat tulokset eivät aiheuta nopeita toimia

Lääkelaitos ei aio ryhtyä äkillisiin toimenpiteisiin useista eri tulehduskipulääkkeistä hiljattain esitettyjen tutkimustulosten vuoksi. Mm. rofekoksibista, selekoksibista ja naprokseenista on esitetty tutkimustuloksia, joiden takia valmisteiden käyttöä on rajoitettu tai niistä on annettu uusia ohjeita sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Lääkelaitoksen mukaan on oletettavaa, että keskustelu tulee jatkossa koskemaan myös muita tulehduskipulääkkeitä.

Seulonta on siirtänyt rinta- ja eturauhassyövän ilmaantuvuutta nuorempiin ikäluokkiin

Syöpäseulonnalla pyritään taudin aiheuttaman kuolleisuuden vähentämiseen. Kohdunkaulan syövän seulonta on malliesimerkki onnistuneesta seulonnasta: sen ansiosta kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus ja syövän aiheuttama kuolleisuus vähenivät 80 %, vaikka samaan aikaan riskitekijöiden vaikutuksen katsottiin lisääntyneen (1). Seulonnassa löytyy runsaasti myös syövän esiasteita, jotka eivät olisi koskaan tautia aiheuttaneet, mutta ylidiagnostiikka ei ole suuri ongelma, koska esiasteiden hoito on yksinkertaista.

Kari Hemminki

Lyhyesti: Irinotekaanin farmakokinetiikkaa voidaan ennakoida midatsolaamitestillä

Irinotekaani on solunsalpaaja, jota käytetään suolistosyövän hoitoon. Osa potilaista saa hoidosta hankalia sivuvaikutuksia, kuten vaikean ripulin ja neutropenian. Irinotekaanin annostelu potilaan kehon pinta-alan mukaan ei vähennä irinotekaanin farmakokineetikan suurta yksilöllistä vaihtelua. Irinotekaani metaboloituu maksassa sytokromin P450 3A-entsyymiperheen ja UGT1A-entsyymijärjestelmän (uridine diphosphate glucuronosyltransferase) kautta. Suolistosyöpää tai keuhkosyöpää sairastavien 30 potilaan CYP3A-entsyymin aktiivisuutta mitattiin antamalla suoneen midatsolaamia ja mittaamalla midatsolaamin puhdistuma. UGT1A-entsyymien yksilöllisiä eroja selvitettiin määrittämällä potilaiden genotyypit. Potilaat saivat 600 mg:aa irinotekaania kolmen viikon välein. Midatsolaamitesti ennakoi luotettavasti irinotekaanin puhdistumaa verestä. Jatkotutkimuksia tietysti tarvitaan, mutta jo nyt näyttää ilmeiseltä, että irinotekaania ei ole syytä annostella kehon pinta-alan mukaan. Vakioannos irinotekaania voisi olla sopivampi lähestymistapa, tai jos halutaan optimoitu annos, pitäisi potilaan yksilöllinen farmakokineettinen status selvittää tekemällä midatsolaamitesti ja määrittämällä UGT1A-genotyyppi.

Sirkku Jyrkkiö

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat