Pienen pojan kaulapatti II osa

Kolmivuotiasta poikaa tutkittiin oikeassa leukakulmassa olevan patin vuoksi. Siitä, milloin patti oli tarkkaan ottaen ilmaantunut, ei ollut tietoa. Pattia lukuun ottamatta poika oli ollut terve, eikä hänellä ollut yleisoireita.

Raskaus, painonhallinta ja krooniset taudit

Suomalaisten odottavien äitien paino nousee raskausaikana nykyisin enemmän kuin 1960-luvulla. Suuri painonnousu raskauden aikana altistaa raskauden jälkeiselle ylipainoisuudelle, voi johtaa pitkäaikaiseen lihavuuteen ja lisätä kroonisten sairauksien, erityisesti rintasyövän, diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. Suositusten mukaiset ravinto- ja liikuntatottumukset voivat auttaa painonhallinnassa raskauden aikana ja sen jälkeen.

Tarja Kinnunen - Riitta Luoto

Sivistys ja häpeä

Perjantai-illan ruuhkassa Ateneumin edustalle liukuu kermanvalkoinen, pitkä, tummennetuilla ikkunoilla varustettu limousine. Vaikka auto on filmimaailmasta tuttu, pysähdyttää näky kotioloissa. Jenkkien menopeli viestii sellaisesta elämäntavasta, jota täällä pohjoisessa ei ole arvostettu. Raha haisee, samoin nousukasmaisuus ja nopea vaurastuminen. Piirteet ovat Amerikasta tuttuja.

Laura Kolbe

Leikkaukseen kotoa (Leiko) - potilastyytyväisyys Hyvinkään sairaalassa

Hyvinkään sairaalassa alkoi vuonna 2000 LEIKO-toiminta (leikkaukseen kotoa).

Ulla Keränen - Harri Tohmo - Päivi Laine

Mielenterveyden häiriöt ja työkyvyttömyys

Mielenterveyden häiriöiden osuus työkyvyttömyyseläkkeistä ja sairauspäivärahakausista on jatkuvasti kasvanut.

Jouko K. Salminen

Välikorvatulehduksen diagnosointi on vaativaa ja vastuullista

Viime aikoina on julkisuudessa käyty keskustelua lasten korvatulehdusten diagnostiikasta ja hoidosta. On esitetty, että äkillisen välikorvatulehduksen diagnoosin ja hoidon voisi tehdä sairaanhoitaja. Vaikka voi olla järkevää, että eräitä perinteisesti lääkärin tekemistä töistä siirretään hoitajille, äkillisen välikorvatulehduksen hoito ei kuulu siirrettäviin tehtäviin - eikä diagnosointikaan ainakaan ilman riittävää koulutusta ja selkeää vastuunjakoa.

Anne Pitkäranta, Karin Blomgren, Pekka Karma

Sydänjärjestön ryhmäohjaus keskittyy elintapamuutoksiin

Suomen Lääkärilehdessä 41/2004 (s. 3855-9) julkaistiin Marika Salmisen ym. tutkimus, joka oli otsikoitu Sydänjärjestön neuvonta- ja ryhmätoimintaohjelman vaikutus iäkkäiden sepelvaltimotautipotilaiden elämänlaatuun. Artikkelissa kuvattu ohjelma ei parantanut elämänlaatua, päin vastoin elämänlaatu heikkeni sekä interventio- että kontrolliryhmässä. Koska artikkeli on joissakin yhteyksissä herättänyt - ehkä otsikoinnin harhaanjohtamana - epäilyn sydänjärjestön ryhmäneuvonta- ja kuntoutustoiminnan vaikuttavuudesta, on paikallaan muutama tarkennus.

Ulla-Riitta Penttilä, Hannu Vanhanen

Preventiosta, hoidosta ja kuntoutumisesta tarvitaan näyttöjä iäkkään väestön kohdalla

Terveyspalvelupäällikkö Ulla-Riitta Penttilä ja ylilääkäri Hannu Vanhanen moittivat artikkelimme (Marika Salminen ym. Sydänjärjestön neuvonta- ja ryhmätoimintaohjelman vaikutus iäkkäiden sepelvaltimotautipotilaiden elämänlaatuun, SLL 41/2004, s. 3855-9) otsikointia harhaanjohtavaksi, koska siinä on käytetty sanoja sydänjärjestön neuvonta- ja ryhmätoimintaohjelma. Jo lyhennelmässä kerrotaan kyseessä olleen Varsinais-Suomen Sydänpiirin järjestämän toiminnan. Tämä asia tuodaan erittäin selvästi esille aineistoa ja menetelmiä kuvattaessa. Varsinais-Suomen Sydänpiiri ry on oma, itsenäinen sydänjärjestöksi rekisteröity yhdistys. Se siis on sydänjärjestö. Otsikointi ei ole harhaanjohtava. Jopa Penttilä ja Vanhanen käyttävät oman tekstinsä toiseksi viimeisessä kappaleessa käsitettä sydänjärjestö kattamaan maakunnalliset sydänpiirit, joihin heidänkin mukaansa Varsinais-Suomen Sydänpiiri kuuluu. Artikkelissa ei missään kohdassa väitetä toiminnan olleen Sydänliiton toimintaa, eikä sanaa Sydänliitto edes esiinny tekstissä.

Sirkka-Liisa Kivelä

Valtakunnallisella arvioinnilla taattua laatua lääketieteen opetukseen

Lääkärilehden keskustelupalstalla on viime aikoina käyty keskustelua ongelmalähtöisestä opiskelusta (PBL) ja oppimisen tasosta Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa (SLL 40, 42, 44 ja 46/2004). Haluamme tuoda tähän keskusteluun mukaan opiskelijanäkökulman, sillä aiemmista puheenvuoroista on ollut havaittavissa tietämättömyyttä opiskelun nykytodellisuudesta. Haluaisimme myös laajentaa keskustelua PBL vs. perinteinen opetus -linjoilta koskemaan opetuksen tavoitteita ja niiden toteutumista käytännössä. Oppimisen ja opetuksen taso ovat mielestämme koko Suomen lääkärikunnan asioita, sillä asiansa osaava tuore kollega on kaikkien ammatinharjoittajien etu.

Jonas Kantonen, Sari Vähäaho, Tuukka Tarvasmäki, Aki Uutela, Venla Kemppainen, Eino Palin, Laura Mäkitalo

PBL - opiskelijan ongelma

Opetusmetodien vaikutus oppimistuloksiin on pientä verrattuna opetuksen laatuun ja sisältöön. Viime numeroiden eipäs juupas -keskusteluun olisi syytä tuoda myös opiskelijan näkökulma - harva professori kun on itse opiskellut PBL-tekniikalla. Seuraava koskee lähinnä Helsingin yliopiston preklinikan opetusta.

Tuleva Pbl-Lääkäri