Johtuuko uskonnollisuuskin serotoniinista?
Ruotsissa on tutkittu, miksi toiset meistä uskovat henkiin. Terveet tutkittavat täyttivät luonteenpiirteitä kartoittavan kyselyn ja lisäksi heiltä määritettiin PET-tekniikalla serotoniinireseptorien aktiivisuus aivojen eri osissa. Kun kyselyn ja kuvauksen tulokset korreloitiin keskenään, kävi ilmi, että serotoniinin sitoutumispotentiaali korreloi vastakkaisesti uskonnollista käyttäytymistä ja asenteita kuvaavien luonteenpiirteiden kanssa. Tarkempi analyysi osoitti, että uskonnollisuutta kuvaavasta osioryhmästä korrelaatio ilmeni sellaisten osioiden kohdalla, jotka kuvasivat hyväksyvää spirituaalista eli hengellistä asennoitumista. Nämä ihmiset hyväksyvät yliaistilliset havainnot ja asiat, kun taas heidän vastakohtansa suosivat reduktionistista ja empiiristä maailmankuvaa. Näyttääkin ilmeiseltä, että serotoniinijärjestelmä muodostaa biologisen pohjan hengellisille kokemuksille. Usein ajatellaan, että uskonnollinen käyttäytyminen on ympäristö- ja kulttuurisidonnaista. Kuitenkin kaksos- ja adoptiotutkimuksen mukaan noin 50 % yksilöiden välisen uskonnollisuuden vaihtelusta selittyy geneettisillä tekijöillä. Tämäkin tutkimus tukee uskonnollisen ajattelun ja biologisten ominaisuuksien keskinäistä yhteyttä. Lopuksi tutkijat pohtivatkin, voitaisiinko kiihkouskonnollisuus selittää moninkertaisilla eroilla aivojen serotoniiniaktiivisuudessa.
