75795 osumaa

C-vitamiini, karnitiini ja fyysinen suorituskykyisyys

Tohtorit Harri Hemilä ja Erkki Antila sekä Mikael Fogelholm käyvät Lääkärilehdessä mielenkiintoista keskustelua urheilijoiden lisävitamiinien tarpeesta (1,2). Hemilä ja Antila epäilevät suboptimaalisen C-vitamiinin saannin heikentävän suorituskykyä karnitiiniaineenvaihdunnan häiriön kautta. Karnitiinihan on rasvahappojen kantaja, joka siirtää pitkäketjuisia rasvahappoja mitokondrioiden sisään energiantuottoa varten ja toisaalta poistaa mitokondrioiden sisältä sinne kertyviä haitallisia aineenvaihduntatuotteita (koentsyymi A:n estereitä).

Vitamiinit ja kriittinen ajattelu

Olli J. Heinosen (edellä) ja Mikael Fogelholmin (1) kommentit sivuuttavat varsinaisen kritiikkimme (2). Heinonen tarkastelee pelkästään karnitiinimetaboliaa, mikä ei ollut kovin keskeinen aihe kirjoituksessamme. Jo kauan sitten on osoitettu, että C-vitamiinin puutoksen aiheuttamat oireet johtuvat paljolti kollageenin valmistuksen häiriöistä (3,4). Emme kuitenkaan usko, että muutokset kollageenisynteesissä on uskottavin tapa selittää C-vitamiinipuutokseen liittyvä väsymys ja alentunut suorituskyky. Ajatus, että C-vitamiinin puutos heikentää suorituskykyä juuri karnitiinisynteesin kautta, ei silti ole meidän, ja viittasimmekin asian yhteydessä Elwyn Hughesin katsaus-artikkeliin (5). Kollageenisynteesin muutokset ja karnitiinisynteesin hidastuminen eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Karnitiinilisä pidentää keripukkia potevien marsujen elinikää, mikä viittaa siihen että keripukin oireet voivat osaksi johtua alentuneesta karnitiinin tuotosta (6).

Uudistettu suomalainen mikrobiologian oppikirja

Ilahduttavan laaja ja uudistunut mikrobiologian oppikirjan kuudes painos on tervetullut teos sekä opiskelijoille että käsikirjaksi kaikille infektio- tai immuunitautien parissa työskenteleville. Vaikeaselkoista immunologiaa on helpointa lukea omalla kielellä, ja mikrobitautien tärkeysjärjestys on meillä elinolojemme vuoksi erilainen kuin yleensä maailmalla. On tär-keää tietää perusteellisesti meillä yleisinä esiintyvistä mikrobeista ja toisaalta riittävästi muualla maailmassa yleisistä tautien aiheuttajista.

Aivokuoleman rajausta

Aivokuoleman käsite on vakiintunut, ja se on tuttu sairaaloissa työskenteleville anestesiologeille ja neurologeille. Vieras se ei ole muillekaan lääkäreille eikä hoitohenkilökunnalle, mutta yksityiskohdiltaan ja kriteereiltään jo hatarammin tunnettu. Yleisesti ihmisten mielikuvat aivokuolemasta ovat melko hämärät ja usein jopa väärät. Ei ole harvinaista, että se sekoitetaan vaikean aivovamman seurauksena toisinaan kehittyvään pysyvään vegetatiiviseen tilaan (persistent vegetative state, PVS), jossa aivokuori on peruuttamattomasti tuhoutunut, mutta hengitystä sekä sydämen ja muiden sisäelinten toimintaa säätelevän aivorungon toiminta jatkuu.

Siniverellä sävytettyä - brittiläinen lihaspatologian oppikirja

Brittiläinen neurologia on varsin siniveristä: 1960-luvun neurologian oppikirjan oli kirjoittanut Lord Brain of Eynsham, joka todella oli lordi, rahvasnimeltään Dr. W.R. Brain. Hänen sukunimensä taustasta en ole saanut selville, oliko nomen est omen vai neurologin narsismia. Lordi Brainin neurologian kirjaa, nykyisin Brain's Neurology, tuli mukaan kirjoittamaan Sir Roger Bannister, joka tosin oli saanut Sir-arvonsa juostuaan lääketieteen opiskelijana 1953 ensimmäisenä maailmassa ns. haamumailin eli viipyi matkalla alle neljän minuutin. Neurologian kilpaveljet ovatkin väittäneet hänen olleen parempi juoksijana.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030