Tavallinen leikkaus johti katastrofaaliseen lopputulokseen.

Vesa Rajala oppi, että pienenkin leikkauksen riskit voivat toteutuessaan olla kohtalokkaat.

Leikkausarvioon tuli vanhempi potilas katkokävelyn vuoksi. Hänellä oli stabiilissa tilassa oleva pahanlaatuinen verisairaus ja muita taustasairauksia. Katkokävelyä oli hoidettu kävelyharjoituksin ja lääkkein. Jalat olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, etteivät yhteiset kävelylenkit puolison kanssa enää onnistuneet.

Tutkimuksissa todettiin tukkiva valtimotauti. Suunnittelimme leikkauksen, jossa avarretaan lantion alueen verisuonia stenttauksella sekä nivusten alueen verisuonia leikkauksella. Kyseessä on tavallinen pieni verisuonikirurginen leikkaus, josta yleensä kotiudutaan seuraavana päivänä.

Potilas pääsi leikkausjonoon, mutta hänelle tuli sairastumisia, hankala suolistoverenvuoto ja nenäverenvuoto, ja hänet otettiin pois jonosta. Sovimme, että keskustelemme asiasta uudelleen vastaanotolla. 

Kun tapasin potilaan, hän oli hyväkuntoinen. Jalkaoireet haittasivat arkea, ja hän toivoi leikkausta. Päätimme toteuttaa sen suunnitellusti.

Leikkaus sujui tavanomaiseen tapaan, mutta verenvuotoa oli normaalia enemmän. Illalla minulle soitettiin, että potilas oli heräämössä huonovointinen. Verenpaine oli matala ja hemoglobiini laskenut. Tietokonekuvaus paljasti, että toimenpidealueella vatsaontelon takaisessa tilassa oli verenvuotoa. Teimme korjausleikkauksen samana iltana. Vaikka vuotokohta oli mitätön, vuotoa oli melko paljon.

Potilas siirrettiin leikkauksen jälkeen teho-osastolle. Aluksi näytti siltä, että hän alkaa toipua. Pian tuli kuitenkin käänne huonompaan. Ilmeni maksan vajaatoiminta, jota ei ollut aiemmin kovin selkeästi kirjattu potilaskertomukseen. Potilas toipui tavalliselle osastolle, mutta oli heikossa kunnossa ja sai infektion. Hän kuoli verenmyrkytykseen muutama viikko leikkauksen jälkeen.

Kuolema oli iso sokki potilaan omaisille — ja minulle. Olen käynyt tapahtumien ketjua läpi mielessäni satoja kertoja ja pohtinut, missä kohdissa olisin voinut toimia toisin. Tein virheen, kun en ollut huomioinut perussairauksia ja verenvuotoalttiutta riittävästi. Asian hyväksymistä vaikeuttaa, ettei tehty leikkaus ollut välttämätön, vaan kyse oli potilaan elämänlaadun parantamiseen tähdänneestä toimenpiteestä.

Tapaus opetti, ettei ole olemassa niin pientä verisuonikirurgista leikkausta, johon ei liittyisi riskejä. Opin myös nöyryyttä: vaikka luulen osaavani verisuonikirurgin työt melko hyvin, erehdyksiä ja virheitä tapahtuu, ja pahimmillaan seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

Lue lisää: Sohva ratkaisi tilanteen 

Lääkäri kertoo tällä palstalla mieleen jääneestä potilastapauksesta: mistä oli kyse ja millaisia pohdintoja syntyi? Samalla hän voi haastaa kollegansa mukaan palstalle.