Kliininen työ Suom Lääkäril 2025;80:e43732, www.laakarilehti.fi/e43732

Tätä en unohda: Punasoluja ja plasmaa ilman verensiirtoa

Joskus voi olla iso merkitys sillä, miten asiat ilmaistaan, sanoo Martti Vastamäki.

Mari Heikkilä

Martti Vastamäki: "Työskennellessäni nuorena kirurgian apulaislääkärinä sairaalan ensiapupoliklinikalla paikalle tuotiin potilas, joka oli joutunut onnettomuuteen ja lyönyt kasvonsa erittäin pahasti. Kasvojen luissa oli murtumia ja verenvuoto oli runsasta. Kutsuin välittömästi korvalääkärin paikalle, mutta hänkään ei saanut verenvuotoa tyrehtymään.

Potilas sanoi heti poliklinikalle tullessaan, ettei hänelle saa missään tapauksessa antaa verta. Hän kertoi, että mieluummin kuolisi. Hänen uskontonsa kielsi verensiirrot. Potilaan tahtoa oli tietenkin noudatettava.

Tilanne näytti erittäin pahalta, sillä potilas oli menettänyt paljon verta. Verenpainetta ei saatu enää mitattua ja hänen ajatuksenjuoksunsa alkoi hämärtyä. Ilman verensiirtoa potilas todennäköisesti kuolisi pian. Nuoren kirurgin näkökulmasta tilanne oli hirveä. Hän oli tajunnan rajamailla, kun kysyin häneltä vielä kerran, voisinko tiputtaa hänelle pussillisen verta. Vastaus oli jyrkkä ei. 

Potilaalla ei ollut omaisia mukanaan. Yhtäkkiä minulla välähti. Sanoin potilaan korvaan kovalla äänellä, että olin keksinyt keinon, joka voisi pelastaa hänen henkensä. Voisimme antaa hänelle punasoluja ja plasmaa — ei tarvitsisi tehdä verensiirtoa. Potilas totesi jotenkin helpottuneella äänellä, että se kyllä sopii. Oli valtava helpotus meille molemmille, kun asiaan löytyi hyväksyttävissä oleva ratkaisu.

Olin onnellinen tilanteen saamasta käänteestä: potilaan ei tarvitsisi turhaan kuolla. Punasolujen ja plasman ansiosta hän selvisi hengissä ja toipui.

Muutaman viikon kuluttua hän tuli kasvot mustelmilla vastaanotolle kiittämään kädestä pitäen viisasta lääkäriä, joka oli pelastanut hänen henkensä. Meillä molemmilla oli kyyneleet silmissä. Tiesimme kyllä molemmat, että punasoluja ja plasmaa samassa pussissa kutsutaan yleisesti vereksi, mutta emme puhuneet siitä mitään. Hän sai vain punasoluja ja plasmaa, sillä selvä.

Tapaus opetti, että joskus potilaan uskomukset ja uskonnolliset rajoitteet voidaan hyväksyttävästi kiertää, kun hieman havainnoidaan tilannetta ja pohditaan, miten asioista puhutaan. Voi joskus olla iso merkitys sillä, miten asiat ilmaistaan. 

Olen sittemmin urani varrella leikannut monia potilaita, jotka ovat kieltäneet verensiirron. Samaa keinoa en ole käyttänyt toistamiseen eikä se ehkä menisi nykyisin läpi. Potilailta on etukäteen otettu valmiiksi pari pussia omaa verta. Oman veren ottaminen on sallittua."

Lue lisää: Tätä en unohda: Liikennekuolema on turha

Lue lisää: Tätä en unohda: Tee se itse -verisuoniproteesi pelasti hengen

Lääkäri kertoo tällä palstalla mieleen jääneestä potilastapauksesta: mistä oli kyse ja millaisia pohdintoja syntyi? Samalla hän voi haastaa kollegansa mukaan palstalle. 

Kirjoittaja

Mari Heikkilä


Faktat

Martti Vastamäki

Työ: vanhempi tutkija, sairaala Orton, ortopedi, käsikirurgian dosentti, professori, Bulevardin klinikka/Mehiläinen Helsinki ja lääkäritalo Trinitas Turku

Koulutus: LL 1969, LT 1983 Helsingin yliopisto, kirurgian el. 1975 Turun yliopisto, ortopedian ja traumatologian el. 1978, käsikirurgian el. 1982, käsikirurgian dos. 1988, Helsingin yliopisto, professori H.C. 2018

Harrastukset: potilastyö, väitöskirjojen ohjaus, raittiustyö, kilpapokeri, matkailu, veneily.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat