In memoriam Jukka Salonen 31.3.1948-10.4.2005
Kemiran johtava lääkäri Jukka Olavi Salonen, armoitettu musiikkimies ja ihailtu trubaduuri Zorro "joi viimeisen sarkkansa" 10.4.2005 . Lukemattomat kerrat olimme yhdessä sitäkin Bellmanin komeaa kuorokappaletta nuoruuden innolla laulaneet kvartetissa, silloin sanojen sisältöä sen tarkemmin punnitsematta. Jukka oli pesunkestävä Raumalainen isolla ärrällä, siellä hän syntyi ja kävi koulunsa, ja Nortamon huumori ja laulut jatkoivat elämäänsä hänen kauttaan. Lääketiedettä opiskelemaan Jukka suunnisti Turkuun, jossa tapasimme ensi kertaa Turun yliopiston kuoron Akateemisen Laulukillan merkeissä. Kauan ei kestänyt, kun perustimme vahvistetun kvartetin, jossa Zorro, kuten Jukkaa niihin aikoihin yleisesti kutsuttiin, bassobaritoni, joutui ääneltään laaja-alaisena laulamaan toista tenoria, kun niistä oli pula. Ja hyvin lauloikin! Cives-kvartetti kukoisti 1960-70-luvuilla esiintyen muutaman kerran radiossakin. Syntyi myös elinikäinen ystävyys. Valmistuttuaan Jukka työskenteli ensin joitakin vuosia Moision sairaalassa toimien niinä aikoina mm. Mikkelin Kamarikuoron solistina. Varsinaisen päivätyönsä hän kuitenkin teki työterveyshuollon puolella Kemirassa, jonka palvelukseen hän siirtyi Poriin 1978 ja erikoistui työterveyshuoltoon 1985. Porissa Jukka innostui oopperaan ja hänestä kehkeytyikin Porin Oopperan kantavia voimia. Oopperaura alkoi Donizettin Lemmenjuoman upseerin roolista, jolloin jo uumoiltiin, olisiko Jukka kuitenkin tehnyt väärän uranvalinnan. Varmasti hänellä itselläänkin oli valinnan vaikeuksia niihin aikoihin, kun hänen maineikkaat laulunopettajansa, kuten Matti Tuloisela, kehottivat vakavasti harkitsemaan uran vaihtoa! Työ lääkärinä kuitenkin jatkui, sekin varmasti sekä potilaiden että työnantajan tyydytykseksi, koska hänet sitten 1989 valittiin Kemiran johtavaksi lääkäriksi Helsinkiin. Porin-aikanaan Zorro oli perustamassa Canzona-kuoroa. Kuoron nimi oli hänen keksimänsä viitaten tietenkin lauluun. Kuoro olikin heti alusta lähtien kovatasoinen ja voitti jo perustamisvuotenaan 1980 Kotkan meripäivillä pääpalkinnon. Seuraavana vuonna kuoron neljä hurjaa, Jukka mukana, perustivat Styyrmannit-kvartetin, joka kahmi palkintoja monissa kilvoitteluissa, mm. kyseisillä meripäivillä. Komeasointuinen levykin tehtiin, jota kelpaa kuunnella meidän jälkeenjääneidenkin. Osansa varmaan oli myös George de Godzinskylläkin, joka sovitti kappaleet tunnetulla taidollaan. Styyrmanneista hyvin huumorintajuinen ja ystävällinen, vähän filosofinenkin Zorro-Jukka mainitsi kvartetin vuosien mittaan varmaankin kehittyneen rajusti, kun painoarvokin oli melkein kaksinkertaistunut. Jukan yksi mieliharrastus oli lukeminen. Hän luki kaikkea mahdollista, tietokirjallisuudesta dekkareihin. Lukuharrastuksen ja hyvän muistin ansiosta hänestä kehittyi varsinainen "tietäjä", joka osasi vastata mihin tahansa historiaa, musiikkia tai yleistietoutta koskevaan kysymykseen. Jukka opetteli jo lapsena kitaran soiton. Hänestä kehittyikin trubaduuri vailla vertaa. Nortamo ja Tapio Rautavaara olivat erityisesti lähellä hänen sydäntään. Tapio Rautavaara -kilpailunkin hän voitti 1989. Lukuisat olivat ne kerrat, kun saimme nauttia hänen esityksistään. Viimeiseksi jäi unohtumaton esiintyminen tyttäreni Heidin häissä viime kesänä, jolloin myös Cives-kvartetti lauloi viimeistä kertaa, 30 vuoden tauon jälkeen. Muistot ovat haikeat. Jukka Salosen musiikillisesta valmiudesta ja taidosta saivat nauttia monet tahot. Lääkäriliiton kuoro MediCantokin oli onnekas saadessaan hänet solistikseen levylleen viime vuonna. Silloin talvikylmässä Riihimäen varuskuntakirkossa äänittäessämme emme voineet kuvitella, että se olisi viimeinen yhteistyöprojektimme. Olemme kiitollisia Jukalle. Jukka oli myös mainio piirtäjä. Grafiikka oli hänen sydäntään lähellä. Lukuisia ystäviään hän ilahdutti vuosien mittaan omilla töillään, mm. muotokuvapiirustuksilla ja kutsu- ja onnittelukorteilla. Jukkaa jäivät vaimon ja neljän lapsen lisäksi suremaan lukemattomat ystävät, lauluveljet ja työtoverit. Hänen elämänfilosofiansa oli, että elämästä pitää tehdä mahdollisimman hyvä ja nautittava. Missä tahansa ystäväjoukko tapasikin, Jukka aina varautui tilanteeseen kitaransa kanssa silta varalta, että musiikkia jossakin vaiheessa kaivattaisiin tunnelmanluojana. Ja niinhän tapahtui, ystäväjoukko halusi kerta toisensa jälkeen kuulla tutut Rautavaaran, Helismaan ja Nortamon kappaleet. Jukka sai elää monivaiheisen, rikkaan, työn ja musiikin täyttämän, mutta inhimillisesti katsoen liian lyhyen elämän. Kunnioitamme hänen muistoaan. Martti Vastamäki Kirjoittaja on Jukka Salosen opiskelutoveri, lauluveli ja Lääkärikuoro MediCanton puheenjohtaja.