Otsikko näyttää tältä Kuhan nyt näkköö...

Päättyvä sopimuskausi on ollut lääkäreille raskas kaikkine työaikakiistoineen ja paikallisine rettelöineen. Tupo-neuvottelujen lopputuloskin muodostui pettymykseksi. Kaikki tiedottaminen, neuvottelut ja kontaktit niin paikallisten työnantajien kuin Kuntaliiton ja valtionhallinnonkin suuntaan tuntuvat valuneen hukkaan.

Lääkärikunta näki selkeästi työaikalain tuomat ongelmat erikoissairaanhoidon päivystyksessä ja jousti koko vuoden niin, ettei toiminnallisia ongelmia syntynyt. Tavoitteena oli saada uuteen sopimukseen tarvittavat rakenteelliset muutokset, jotta kohtuullinen lopputulos saataisiin yksittäiselle lääkärille ilman että syntyisi ongelmia palvelujen saatavuudessa, koulutuksen järjestämisessä tai työaikalain noudattamisessa. Turhautumista lisää tämä ammattikunnan jälleen kerran osoittama valmius sitoutua työhönsä ja koettaa parhaansa mukaan suoriutua potilastyöstä säästöjen ja rajoitusten puristuksessa. Olisiko sittenkin parempi toimintatapa noudattaa kaikkia direktiivejä ja ohjekirjeitä piirulleen ja antaa toimintojen romahtaa? Ehkä sitten työnantajakin näkisi lääkärityövoiman merkityksen terveydenhuollossa.

Lopputuloksesta eli Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tarjoamasta sopimusluonnoksesta on tiedotettu erikseen. Paperi oli kaikin puolin pettymys. Aivan kuin päivystyksen ja peruspalkan ongelmista ei olisi lainkaan keskusteltu kuluneen vuoden aikana. Tätä kirjoittaessa on jälleen odottava olo, neuvottelut työnantajan kanssa jatkuvat. Jäsenkunnan kärsimättömyys on tullut selvästi esille. Valmiudet sekä henkilökohtaisiin että järjestöllisiin ratkaisuihin ovat olemassa. Sekä toimiston, keskusorganisaation että paikallisosastojen toimintavalmiutta on kohennettu, ja vastapuolella eräät paikalliset työnantajat ovat rajanneet määräyskirjojen pituutta. Ilmapiiri on odottava, mutta selvästi on aistittavissa tyyntä myrskyn edellä.

Vanha sananlasku opettaa, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Näistä laihoista sopimuksista on vain solidaarisen tulopolitiikan ja tulonsiirtojen myötä kehittynyt tilanne, jossa laihtumiselle ei näy loppua. Kollegat kysyvät jo täysin aiheellisesti kouluttautumisen järkevyydestä ja isänmaallisuuden asteesta ulkomaista erikoislääkäripalkkausta tarkastellessaan.

Lääkäriliiton valtuuskunta on uusiutunut ja pääsee tulikasteenaan käsittelemään uutta lääkärisopimusta. On vaikea uskoa, että saisimme työnantajalta sellaisen tarjouksen, että se voitaisiin yksimielisesti cum laude hyväksyä. Toisaalta työtaisteluun lähteminen on vakava asia eikä mitenkään miellyttävää sen enempää potilaille kuin lääkäreillekään. Julkisuudessa on esitetty teräviä kommentteja siitä, että lakko on vanhentunut ase. Kukaan ei vain ole esittänyt vaihtoehtoista toimintatapaa sille, jos neuvotteluissa ei päästä ratkaisuun. Mikäli alenevalle palkkakehitykselle vaihtoehdoksi jää julkisen terveydenhuollon jättäminen, niin ei sekään liene yhteiskunnan kannalta järkevä ratkaisu.

Kunnallinen lääkärisopimus umpeutuu 31.1.1998. Valtion sektorin lääkärien sopimukset ovat kunnossa. Hammaslääkäri- ja eläinlääkärikollegamme ovat kanssamme samassa sopimuksessa ja joutuvat nyt odottamaan tämän lääkärisopimuksen syntymistä. Tällainen kollegiaalisuus on edunvalvontamme kulmakivi, yhdessä saamme näkemyksemme paremmin läpi. Jos lakkoon joudutaan, tarvitsemme erittäin vahvaa kollegiaalisuutta ja sisäistä yhtenäisyyttä ulkoisten paineiden kasvaessa.

Toivotaan parasta ja valmistaudutaan pahimpaan.

Tai niin kuin Savossa sanotaan: ei piä hötkyillä, katsotaan nyt päivä kerrallaan ja tehdään töitä.