Mistä kiikasti?
Tässä sitä ollaan! Parin kuukauden neuvotteluputki on päättynyt epäonnistumiseen. Tarjous, jonka KT kahden päivän vetkuttelun jälkeen antoi toimistossaan Lääkäriliiton neuvottelijoille vain 10 minuuttia ennen valtuuskunnan kokousta, 28 tuntia luvatusta aikataulusta myöhässä, hylättiin pitkän keskustelun jälkeen kokouksessa yksimielisesti. Loogisena seurauksena tästä kiista on johtamassa työtaisteluun, ellei varsinaisen neuvotteluajan jälkeen mahdollisesti jatkuvissa yhteyden-otoissa kaikesta huolimatta saavuteta edistystä.
Mikä johti tähän tilanteeseen, kun kuitenkin neuvottelut sujuivat asiallisesti ja neuvotteluissa vuosia kokemusta hankkineiden liiton konkarienkin mielestä neuvotteluilmapiiri oli selvästi parempi kuin aiempina vuosina. Alkuun näytti siltä, että todellista yritystä Lääkäriliiton tavoitteiden ymmärtämiseksi olisi ollut. Puhuttiin suoritepalkkauksesta ja työajan lisääminen olisi kompensoitu järkevästi. Kuitenkin joulukuussa tuporatkaisun synnyttämisen yhteydessä annetusta tarjouksesta putosi lopulta yhtäkkiä kaikki tällainen pois viimeisen neuvotteluviikonlopun aikana.
Tämänkertainen tarjous kuitenkin noudatteli jo ennen joulua kehiteltyä mallia, jonka KT silloin viime tingassa veti takaisin, ja se sisälsi paljon myönteisiä yksityiskohtia. Myöskään perusrakennemuutoksesta, jolla perustyöajan osuutta palkkauksessa olisi lisätty mm. siirtämällä päivystyksestä vapautuvia rahaeriä perustyöajan korvauksiin, ei sinänsä ole pahaa sanottavaa.
Työaikalain aiheuttamia lääkärien ansioiden vähennyksiä ei kuitenkaan tunnustettu lainkaan. Jossain vaiheessa asian sanottiin olevan niin vaikea, ettei sitä voi huomioida. Ongelma lienee siinä, että ylitöiden määrän seurantaa, joka on työnantajan tehtävä, ei ole pystytty suorittamaan. Työnantajapuoli on laiminlyönyt tehtävänsä, ja lääkäreille tulevat seuraukset voidaan näin jättää neuvotteluissa huomiotta.
Toiseksi ongelmaksi koitui kuvitelma, että matemaattisesti löydettäisiin oikea järjestelymalli. Kun oikeata tietoa ei ole, otettiin lääkärien palkkauksen malliksi yhden kuukauden, huhtikuun 1997, otantatutkimuksesta saadut tiedot, joiden katsottiin kuvaavan täydellisesti kokonaispalkkarakennetta. Kaikkien palkkausjärjestelmässä tapahtuvien muutosten hinta laskettiin sen jälkeen armottoman kylmästi ja ajatuksetta keskiarvojen mukaan prosentin sadasosan tarkkuudella tästä listauksesta ottamatta huomioon esimerkiksi sitä lääkärikunnan kymmenesosaa, jonka kokonaispalkkauksen muutos päivystyskorvauksen tasauksen seurauksena olisi jäänyt reilusti alle tupon - jopa mennyt miinuksille - tai toisaalta erikoisalojen erilaista työprofiilia. Se, että paljon päivystävien ongelman selvittämiseen ja korjaukseen valtakunnansovittelijan johdolla lopulta, kun sitä neuvotteluissa voimakkaasti korostettiin, olisi varattu kokonaista 300 000 markan rahaerä, kuulosti huonolta vitsiltä.
Kun kaikki epävarmat tekijät näin jätettiin huomioimatta, oli KT:n helppo perustella myös se, että perustyöajan pidennys 38,25 tuntiin korvattaisiin yksinkertaisella perustuntipalkalla. Lisätyön, ylityön ja päivystyksen paremmin korvatun työn väheneminen saataisiin näin korvatuksi huonommin maksetulla perustyöllä.
Kaiken huippuna oli sitten aktiivipäivystyspisteiden määrittelyssä aktiivityön rajan nostaminen 60 %:sta 70 %:iin. Se lienee jätetty kiusantekomielessä viimeiseenkin tarjoukseen. Minkä ihmeen takia?
Vailla juridista koulutusta ja neuvottelutilanteessa kokemattomana minua lopulta hämmästytti itsepintaisuus, jolla KT kieltäytyi asettamasta näissä neuvotteluissa mitään rajoituksia perustyöajan tai päivystyksen sijoittelulle, koska "se kuuluu työnantajan direktiovaltaan". Näistä asioista TV-haastattelussa kysyttäessähän Eila Uotila ilmoitti, ettei KT missään tapauksessa esitä vuorotyötä lääkäreille. Kuitenkin lääkärien työjärjestelmä on KT:n tulkinnan mukaan jaksotyötä, josta he työaikalakikiistan aikaan kesällä 1996 lähettämässään yleiskirjeen A36/1996 liitteessä sanovat: "Jaksotyöjärjestelmässä voidaan siis teettää työtä tarpeen mukaan yhdessä, kahdessa tai kolmessa vuorossa, vuorojen pituudet voivat tarvittaessa vaihdella (esim. yövuoro voi olla pidempi) ja vuorot voivat mennä päällekkäinkin. Myös työaikajaksoon sisältyvien työviikkojen työajat voivat vaihdella." Voiko sen selvemmin sanoa?
Täysin riippumatta juridisista finesseistä, jos pyrkimyksenä ei olisi päivystyksen kohtuullisten korvausten korvaaminen peruspalkalla työnantajan yksipuolisella määräyksellä, löytäisivät kokeneet juristit halutessaan varmasti menetelmän, jolla asiasta voitaisiin sopia. Tällaisesta pyrkimyksestä ei neuvotteluissa näkynyt häntääkään.
Kaikesta huolimatta täytyy toivoa, että ennen aktiivisen työtaistelun alkamista vielä voisimme päästä vastapuolen kanssa parempaan yhteisymmärrykseen, jotta kaikille osapuolille raskas ja kallis tappelu voitaisiin välttää.
