Palautetta puolin ja toisin
Kunnallinen lääkärisopimus saatiin solmituksi pitkän prosessin jälkeen, kuten jo tässä lehdessä ja jäsenkirjeessä on tarkemmin kerrottu. Jäsenkirjeen ja netti-informaation lisäksi on kierretty kaikki lakkopaikkakunnat läpi sopimuksen sisältöä selvittämässä. Koko virkaehtosopimusteksti tulee painettuna työnantajapuolelta muutaman viikon kuluttua. Sopimusta oli toivottu saataville kokonaisuutena sähköisessä muodossa, mutta valitettavasti se osoittautui hyvin epäkäytännölliseksi; tavalliset mikrot ja modeemit tukkeutuivat jo pelkkästä sairaalalääkäriliitteestä. Lisätietoa tulee kentälle myös 13.3. järjestettävien luottamusmiespäivien myötä, koko päivä käydään lävitse uutta sopimusta.
Liiton hallitus ja valtuuskunta ovat saaneet monenlaista palautetta ja kirjo on ollut aivan laidasta laitaan. Hyvin kiukustuneita kirjeitä on tullut, mutta samoin myös lämpimiä kiitoksia ja helpottuneita huokauksia. Palautteen vaihtelevuus korreloi varsin hyvin siihen, miten vaikea päätös oli sekä hallitukselle että valtuuskunnalle. Keskusteluun käytettiin koko päivä ja valtakunnansovittelijalta pyydettiin kaksi kertaa lisäaikaa ja siirrettiin vastauksen antamisen ajankohtaa.
Yksi kritiikin kohde on ollut lakkovaroitus ja julkisuuskampanja. Jotkut kollegat kokivat erehdyttämisenä (joku käytti termiä huijaus) tämän tiedotuksen vahvan lisäämisen ja vielä lakkovaroituksenkin antamisen. Tästä asiasta olen eri mieltä. Sekä sisäisen että ulkoisen tiedotuksen, poliittisen lobbauksen ja lopulta lakkovaroituksen myötä aivan tietoisesti jännitettiin jousi mahdollisimman kireäksi. Lopulta valtakunnansovittelija Salonius antoi sovintoesityksenä, joka oli "ota tai jätä" -tarjous. Tässä vaiheessa olikin kaikki taustatyö ja valmistelu ja spekulointi jätettävä taakse ja oli siirtyminen ratkaisevaan päätöksentekoon. Kaiken taustatyön ja julkisuuden ideahan oli saada painetta työnantajapuolelle, jotta saataisiin mahdollisimman korkea tarjous, joko sovittavaksi tai hylättäväksi. Mielestäni jatkossakin on jokaisella neuvottelukierroksella pelattava kaikki kortit: paikallistaso, julkisuus, kotikenttä ja lopulta työtaisteluvalmius. Varsinainen lakko on vasta viimeinen ässä sopimuksenteossa, sitä ennen on pelattava muut kortit.
Sopimuksen ongelmat ovat kiistattomat. Sairaalalääkärien perustyöajan pidennys on selvästi osalle kollegoista hyvin vaikea, jopa epäedullinen asia. Toisille se taas ei työajassa merkitse mitään, koska selvitystenkin mukaan ns. palkaton ylityö on edelleen ihmeteltävän yleistä lääkäreillä. Koska sopimus on epätasainen tuotoltaan, oli päätöksenteko hyvin hankalaa. Terveyskeskuspuolelle sopimus on niukan tupon mukainen. Sellaisille sairaalalääkäreille, joilla ei ole päivystystä lainkaan, sopimus tuo 7-11,7% korotuksen (josta 3,4% luonnollisesti työajan pidennyksen osuus). Suurta epäilystä on vallinnut siitä, että rahaa kovasti siirrettiin päivystyksestä peruspalkan puolelle, mutta tosiasiassa kokonaisuudessaan myös päivystyspotti kasvaa noin 7,6 %.
Valtuuskunnan aiempi yksimielinen päätös oli, että tämän kierroksen korotusvaraa keskitetään sairaalaspesialisteille ja erityisesti peruspalkkaan. Edellinen kierroshan oli täysin päivystysratkaisu, jolloin korotukset suosivat juuri paljon päivystäviä kollegoita.
Päätöksenteko valtuuskunnassa perustui keskusteluun ja mahdollisimman tarkkoihin esimerkkilaskelmiin sopimuksen merkityksestä. Lopulta päätös kulminoitui siihen, kuinka paljon lakolla olisi saatavissa lisää ja mitä lakon menetykset myös jäsenkunnalle tarkoittaisivat. Lopulta jokainen valtuuskunnan jäsen puntaroi sopimuksen arvoa sitä todennäköisyyttä vastaan, mitä lakko tuottaisi enemmän ja millä hinnalla. Tämän valinnan jokainen ratkaisi taustaryhmänsä, elämänkokemuksensa ja harkintansa mukaan. Demokratia toimi ja nyt on jatkettava tästä.
