Aina vain rahasta
Toimintavuosi on jo yli puolen välin ja terveydenhuollon toimintayksiköiden ja kuntien rahapula jatkuu. Kesän mittaan on kentältä kuulunut uutisia niin kutsutuista säästöistä.
Toimintojen supistukset ja henkilökunnan lomautukset, lomarahan vaihtovapaat ynnä sijaistenottokiellot ovat väistämättä johtaneet terveydenhuollon ainoiden tulojen eli asiakasmaksujen pienenemiseen. Samaan aikaan suurin osa kiinteistä kustannuksista on säilynyt. Ja katso, palvelujen eli suoritteiden yksikköhinta on noussut eli tuottavuus on laskussa eikä budjetti pidä, joten olemme uusien säästötarpeiden edessä, ja joillakin paikkakunnilla on lähdössä lisälasku peruskuntiin.
Ei, tämä esimerkki ei ole Suomen kansan saduista ja tarinoista vaan usean terveydenhuollon yksikön tämän vuoden toiminnasta.
Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Markku Lehto lausuu viimeisimmässä Veronmaksajain Keskusliiton lehdessä Taloustaito ajatuksiaan terveyspalveluista. Hänen toiveensa omalääkäristä jokaiselle vastaa myös Lääkäriliiton näkemystä. Kansliapäällikön mukaan "kunta takaisi jokaiselle pääsyn omalääkärille tietyn ajan kuluessa ja akuuteissa tapauksissa heti. Jos lääkäri määrää keskussairaalaan, sinne pääsee viimeistään kahden viikon kuluttua tutkimuksiin ja tutkimusten jälkeen viimeistään samassa ajassa hoitoon." Voisiko ammattikunta löytää lämpimämmin kannatettavia aatoksia? Kansliapäällikön mukaan suurin ongelma terveyspalveluissa on se, että "julkisessa hallinnossa ei osata kertoa, mitä verorahoilla saa". Käytännön lääkärin ja potilaan sarkastinen vastakommentti saattaisi olla se, että se kyllä osataan kertoa mitä verorahoilla ei saa. Jos kerran ministeriön korkein virkamies edustaa tätä näkemystä, niin mistä johtuu terveydenhuollon resurssien kuristaminen, vainko pahoista kunnista?
Kun valtioneuvoston yleinen periaate on lisätä tutkimusresursseja, niin kuinka terveysministeri Huttu-Juntunen sitten menee sopimaan juuri terveystieteiden (tässä tapauksessa yliopistosairaaloiden) erityisvaltionosuuden supistamisesta. Hallituksen budjettiriiheen saimme Akavan kautta yliopistosairaaloiden erityisvaltionosuutta koskevan vetoomuksen. Akavan lausunnossa todettiin, että suunnitelluilla leikkauksilla olisi hyvin arvaamattomat ja vahingolliset vaikutukset koko terveydenhuollon kehittämiselle. Tämä asia ei vielä ratkennut tyydyttävällä tavalla ja lääkärijärjestöt suunnittelevat yhteisiä toimia vielä ennen ensi vuoden budjetin eduskuntakäsittelyä.
Terveystieteiden tutkimusrahoituksen supistaminen osoittautuu erityisen päättömäksi, jos katsoo ratkaisua valtioneuvoston asettaman kansanterveyden neuvottelukunnan työtä vasten. Kauniit tavoitteet väestöryhmien välisten terveyserojen supistamisesta ja laaja-alaisen elämänkulku-näkökulman tuominen ennaltaehkäisevään ja terveyttä edistävään toimintaan ja politiikkaan vaativat tietoa ja tutkimusta tuekseen. Terveystutkimuksen supistamiseen samaan aikaan kun Suomi unionin puheenjohtajamaana pyrkii tuomaan terveysnäkökulmaa eurooppalaiseen politiikkaan, en ole löytänyt ensimmäistäkään järjellistä selitystä.
Aamun uutisissa kerrottiin metsänhoitajien lakon alkamisesta. Jäin pohtimaan heidän työtaistelunsa tehokkuutta, kun metsänhoitotöiden suunnittelu ja ohjaus keskeytyy. Talousmetsän hoitotöiden aikajänne muistuttaa aika lailla oman alamme tulevaisuuskäsityksiä. 70-80 vuotta on se tulevaisuus, johon äitiys- ja lastenneuvolatyössä tähdätään. Jos vastapuolen tulevaisuuskäsitys ulottuu vain seuraavaan budjettivuoteen tai yksittäisten suoritteiden päivänkohtaiseen tarkasteluun, vaikuttaa yhteisten ratkaisujen löytäminen lähes epätoivoiselta. Sateista päätellen syksy on jo alkanut, joten eiköhän kääritä hihat ja yritetä kuitenkin jatkaa terveydenhuollon puolustamista ja kehittämistä ulkoisista taloudellisista paineista huolimatta.
