Aluepäälliköt ja paikallistoiminta
Suomen Lääkäriliiton päätösvaltaa käyttävät jäsenet valitsemalla 60-jäsenisen valtuuskunnan. Vaalit järjestetään postiäänestyksenä joka kolmas vuosi. Valtuuskunta asettaa toimeenpanevaksi työrukkasekseen hallituksen, johon kuuluu vuosittain valittavat puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa sekä seitsemän muuta, kahdeksi vuodeksi kerrallaan valittavaa jäsentä. Liiton sisäistä toimintaa varten valtuuskunta ja hallitus voivat asettaa pysyviä valiokuntia ja tilapäisiä toimikuntia.
Toimintaansa varten liitto jakaantuu epäitsenäisiksi paikallisosastoiksi. Yksittäinen jäsen kuuluu ensisijaisesti siihen paikallisosastoon, jonka alueella hänen pysyvä työpaikkansa sijaitsee. Hänellä on myös mahdollisuus kuulua siihen paikallisosastoon, jonka alueella hän asuu. Jäsen voi lisäksi kuulua erikois- tai toimialoittain perustettuihin epäitsenäisiin valtakunnallisiin liiton alaosastoihin. Lääkäriliiton säännöt edellyttävät, että paikallisosastojen tulee toimia alueellisesti tarkoituksenmukaisesti keskenään yhteistyössä. Paikallisosastojen yhteistyöstä vastaa keskussairaalapaikkakunnan paikallisosasto.
Nopeasti asiaa tarkastelemalla paikallistoiminnan järjestelyt voivat tuntua monimutkaisilta ja sisältää turhia elementtejä. Tarkempi paneutuminen paljastaa kuitenkin selkeän eron liiton paikallis- ja alaosastojen välillä. Paikallisosaston tulee ehdotuksia ja aloitteita tehdessään katsoa asioita yleisesti koko alueensa kaikkien erikoisalojen ja toimialojen kannalta ja laatia toimintasuunnitelmansa sitä silmälläpitäen. Alaosasto katsoo asioita rajoitetummin, oman erikois- tai toimialansa sisältä. Nämä näköalat täydentävät toisiaan. Kun arvioimme asiaa yliopistopiireittäin, tuntuisi olevan tarvetta myös puolipaikalliseen toimijaan, joka alueensa asiantuntijana keräisi tietoja kaikilta alueensa paikallisosastoilta ja välittäisi tietoa liiton keskustasolle ja päinvastoin. Työtaistelun aikana tällaisena yhdyshenkilönä toimii luontevasti aluepäällikkö eli alueellinen lakkopäällikkö. Aluepäällikön asema työrauhan aikana on epäselvempi.
Suomen Lääkäriliiton hallitus asetti marraskuussa 2002 työryhmän, jonka tuli laatia selvitys aluepäällikköjärjestelmän kehittämisestä osana liiton järjestöorganisaatiota ja laatia ehdotus aluepäällikköjen asemasta ja tehtävistä. Työryhmä kartoitti sekä aluepäälliköiden, luottamusmiesten että paikallisosastojen näkemykset nykyisestä aluepäällikköorganisaatiosta. Lisäksi selvitettiin eri aluepäälliköiden vastuulla olevien paikallisosastojen lukumäärä ja maantieteellinen jakauma. Kyselyjen tulokset olivat osin yllättäviä. Aluepäälliköiden työmäärä vaihteli alueittain varsin paljon. Jo yksi käynti alueen kaikkien paikallisosastojen kokouksissa merkitsi matkustamista 170:stä 1 600 km:iin. Aikaa kului eniten keväisin ja syksyisin, kesäaika oli hiljaista. Keskimäärin aluepäällikkö käytti toimiinsa noin 12-13 tuntia kuukaudessa. Alueellisista eroista huolimatta aluepäälliköt olivat kuitenkin tyytyväisiä tilanteeseen. Tavallisille luottamusmiehille aluepäällikköorganisaatio oli melko epäselvä. Osin tämä on ymmärrettävää, sillä aluepäällikön kanssa ollaan tekemisissä lähinnä vain paikallisosaston kokouksissa ja alueellisilla luottamusmiespäivillä. Sen sijaan pääluottamusmiehet asioivat aluepäällikön kanssa useammin.
Aluepäälliköt tekevät arvokasta työtään suurimmaksi osaksi mielenkiinnosta ja harrastuksesta, sillä palkkaa työstä ei makseta. Työryhmä pohti pitkään ratkaisuehdotuksia aluepäällikköorganisaatioon liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Aluepäälliköiden määrään ja aluejakoon ei voitu ottaa kantaa ilman lisäselvityksiä. Toisaalta aluepäällikön tehtävät liittyvät oleellisesti koko liiton paikallisorganisaation kehittämiseen, eikä niitä voida käsitellä erikseen. Lääkäriliiton hallitus katsoikin tarpeelliseksi nimittää laajapohjaisen työryhmän selvittämään Suomen Lääkäriliiton paikallista toimintaa ja laatimaan ehdotuksia sen kehittämiseksi vielä ensi syksyn aikana.
