Käytössä jo reilun parin vuoden ajan KTL:n palkkausjärjestelmässä sorvattiin kriteerit työn vaativuuden arvioinnille
Kansanterveyslaitoksessa on ollut kahden ja puolen vuoden ajan käytössä palkkausjärjestelmä, joka perustuu työn vaativuuden arvioinnille. Kyseessä on ensimmäinen valtion hallinnon puolella tehty sopimus, joka koskettaa lääkäreitä.
- Muita myönteisemmin palkkausjärjestelmän muutokseen ovat suhtautuneet tutkijakoulutuksen saaneet, johon joukkoon myös lääkärit kuuluvat. Palkkakehitys on ollut nopeampaa kuin se olisi ollut vanhassa järjestelmässä, kertoo asiaa työstämässä ollut luottamusmies, tutkimusprofessori Timo Palosuo KTL:stä
Palosuo esitteli Lääkärikartellin luottamusmiespäivillä niitä kokemuksia, joita työn vaativuuden arvioinnista on saatu Kansanterveyslaitoksessa. Hän kertoi siitä, miten palkkausjärjestelmä on kehittynyt ja miten tämä on koskenut lääkäreitä.
Aluksi hän totesi, että työn vaativuuden arvioinnissa voidaan yksinkertaistaa hyvin yleiset tasot, jolloin voidaan puhua kokonaisarvioinnista.
- Se on oikeastaan arviointia ilman pisteytystä ja ilman mitään vaativuustekijöitä. Sitten voidaan puhua analyyttisestä arvioinnista, jossa määritellään vaativuustekijöitä.
Palosuon mukaan useimmat arviointisysteemit ovat kombinaatioita näistä kahdesta mallista.
- Kokemustemme perusteella on tehtävien vaativuuden arvioinnin rakentaminen sitä helpompaa, mitä enemmän pysytään erossa pisteytyksistä ja tarkoista luvuista. Meillä ei ole varsinaisia pisteitä, vaan työn vaativuuden arviointi on eräänlainen mikstuura. On lueteltu vaativuustekijöitä ja tehtäviä pyritään vertaamaan keskenään.
Hän kertoi, että KTL:n palkkausjärjestelmään rakennettiin hyvin kauan aikaa.
- Työ oli pitkä ja välillä se laitettiin täysin toivottomana jopa jäihin. Lopulta seitsemässä vuodessa kehitettiin palkkausjärjestelmä, joka otettiin käyttöön vuoden 2001 alussa. Oleellista oli, että työnantaja oli hyvin vahvasti mukana ja yhteistyö oli aitoa.
Palosuo muistutti, että palkkausjärjestelmää täytyy tarkastella kokonaisuutena.
- Meillä on olemassa järjestelmä, jossa on suuri henkilökohtaisen palkan osuus. Päädyimme siihen, että henkilökohtaisen palkan osuus voi olla niinkin suuri kuin 45 prosenttia. Tämä seikka vaikuttaa aika lailla koko järjestelmään. Kun mietitään tehtävän vaativuutta ja henkilökohtaista suoriutumista, niin toisella puolella on huomattavan iso palikka. Toki ne asiat, miten arvioidaan henkilökohtaista suoriutumista ja miten se liittyy puolestaan vaativuuteen, ovat hyvin lähellä toisiaan.
Hän jatkoi, että lisäksi työnantaja voi aina laittaa markkinalisän tai tilapäisen korotuksen ja päättää työntekijälle minkä tahansa palkan.
- Henkilökohtainen palkanosa perustuu vähintään kerran vuodessa esimiehen ja alaisen välillä käytäviin kehityskeskusteluihin. Se on aika lailla kokonaisvaltainen arviointi ilman pisteytyksiä. Sopimukseen on kirjattu, että järjestelmä toimii silloin, kun noin puolet ihmisistä sijoittuu henkilökohtaisessa suoriutumisessa keskimmäiseen kolmannekseen. Noin 25 prosenttia on alimmassa kolmanneksessa ja saman verran ylimmässä.
Tällä hetkellä KTL:ssä on vähän yli sata lääkäriä jonkinlaisessa työsuhteessa.
- Käytännössä valtaosa lääkäreistä kuuluu uudistetun palkkausjärjestelmän piiriin. Vakinaisessa työssä meillä on noin 60 lääkäriä. Kuitenkin vain harvassa lääkärin tehtävässä on pätevyysvaatimuksena lääkärin tutkinto. Tästä huolimatta lääkärit miehittävät lähes kaikki KTL:n avainpaikat. Myös lähes kaikissa ryhmänjohtajatehtävissä on huomattava lääkärimiehitys. Tällä oli tietysti merkitystä, kun palkkausjärjestelmää rakennettiin, totesi Palosuo.
LÄÄKÄRIT KUULUVAT TUTKIJAN TOIMIALAAN
Hän luetteli tekijöitä, joita päädyttiin käyttämään työn vaativuuden arvioinnissa.
- Itsenäisyys on yksi tällainen tekijä eli ihmisellä ei ole työssään olkapäätä, johon nojata. Myös ongelmanratkaisukyky koetaan hyvin keskeisenä seikkana. Osaaminen ja kokemus ovat toki myös mukana. Lisäksi on olemassa taloudellista vastuuta, henkilöstövastuuta ja asiantuntijavastuuta. Lisäksi joissakin tehtävissä kysytään kielitaitoa. Nämä ovat hyvin yleisiä kuvauksia, eikä niissä ole mitään mystistä.
Toimialoja on KTL:ssä olemassa kuusi.
- Lääkärit sijoittuvat kaikki yhteen toimialaan, joka on tutkijan toimiala. Kaikista on tehty kuvaukset mallityöstä. Tutkijan työhön hakeutuvat sellaiset lääkärit, jotka pyrkivät itsenäisiksi tutkijoiksi. Tavoitteena on silloin KTL:ssä tutkimusprofessorin virka huipulla.
Palosuo kertoo, että tutkijan työn vaativuudelle on mittareita, jotka perustuvat yliopisto- ja korkeakoulututkintoihin ja siellä olevaan arvomaailmaan.
- Tämän saimme järjestelmään ikään kuin perusprinsiipiksi huolimatta erinäisten muiden tahojen vastustuksesta.
Hän muistutti, että Kansanterveyslaitoksen työntekijöistä selvästi suurin osa on muita kuin lääkäreitä.
- Meillä varsinkin tutkijat ovat luoneet pitkälti omat toimenkuvansa. Henkilön ja tehtävän erottaminen toisistaan on kaunis periaate, mutta käytännössä se ei ole koskaan puhdasta.
KAHDEKSAN VAATIVUUSTASOA
KTL:n järjestelmässä päädyttiin kahdeksaan vaativuustasoon.
- Tänä päivänä voi kysyä, onko se riittävä määrä. Se tuo tiettyjä vaikeuksia.
Alin vaativuustaso on numero yksi ja korkein numero kahdeksan.
- Järjestelmä on lopulta hyvinkin yksinkertainen. Vaativuusluokkia on hyvin rajallinen määrä, ja esimiehet pystyvät arvioimaan henkilökohtaisen suoriutumisen.
- Saimme varsin pitkälti sovittua laitoksen sisällä, että tehtävän edellyttäessä lääkärin tutkintoa pitää sen olla vähintään luokassa viisi. Tätä ei kuitenkaan voitu kirjata sopimukseen, sillä muut järjestöt vastustivat lääkäri-nimikkeen kirjaamista. Näin ollen lääkärin tutkinto ei ole vaatimuksena oikeastaan missään, kertoi Palosuo.
Vaativuustaso kuudessa edellytetään dosentin pätevyyttä ja viiden vuoden kokemusta.
- Toimenkuva menee tässä kohtaa entistä syvemmälle ja siinä vaaditaan entistä enemmän osaamista, harkintaa, itsenäisyyttä ja taloudellista vastuuta. Myös johtamistaitoa, kykyä hankkia ulkopuolista rahoitusta ja kykyä opettaa muita vaaditaan tässä vaativuusluokassa alempaa luokkaa enemmän. Tämän luokan työntekijät ovat yleensä olleet lääkäreitä.
Luokassa seitsemän ei ole muita kuin lääkäreitä.
- Tässä luokassa vaaditaan professorin pätevyys ja vähintään kymmenen vuoden kokemus. Luokassa kahdeksan on sitten tehtävänä osaston johto tai kapea erikoisala. Tässä luokassa ei ole kirjattu vaatimuksia, vaan pääjohtaja päättää, kuka on tutkimusprofessorina ja mitä häneltä vaaditaan.
Palosuon mielestä järjestelmä sopii aika hyvin tutkijalääkäreille.
- Yliopistoissa yhtenäiset ovat elementit ovat hyvin samanlaisia.
Hän kertoi, että henkilökohtaisessa palkanosassa erinomaista suoriutumista on löytynyt aika paljon juuri ylemmissä vaativuusluokissa.
- Muualla se on ollut enemmän keskivertoisempaa. Eteviä tutkijoita, joista monet ovat kansainvälisiä huippuja, on vaikea mieltää huonoiksi suoriutujiksi. Siinä mielessä järjestelmä toimii lääkäripuolella vähän paremmin.
KTL:n tutkijoiden palkkakehityksen muutosprosentti on vuosien 2001 ja 2002 välillä ollut 14,2 prosenttia.
- Vanhalla palkkausjärjestelmällä se olisi ollut alle 10 prosenttia. Uusi palkkausjärjestelmä on saanut aika paljon positiivista palautetta tutkijoiden keskuudessa. Kun asiaa kysyttiin koko henkilökunnalta, valtaosan mielestä uusi järjestelmä oli taasen huono. Muita myönteisemmin suhtautuivat juuri tutkijakoulutuksen saaneet, johon joukkoon myös lääkärit kuuluvat. Meillä on kilpailukykyä palkoissa huomattavasti esimerkiksi yliopistojen suuntaan.
