Lääkärin Suomi 100/79. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
Kansainvälisesti ainutlaatuinen laki potilaan asemasta ja oikeuksista tuli Suomessa voimaan 1.3.1993 vahvistaen potilaan roolin potilas-lääkärisuhteen subjektina. Sen mukaan potilaalla oli oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä hoitoon pääsyyn. Jokaiseen terveydenhuoltoyksikköön oli nimitettävä potilasasiamies. Laissa säädettiin myös potilaan tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeudesta.
Mitään sisällöllisesti uutta ja mullistavaa potilaslaki ei pitänyt sisällään, vaan valtaosa siihen kirjatuista seikoista oli jo pitkälti käytännön tasolla hyväksyttyjä periaatteita. Mullistavaa asiassa oli se, että potilas-lääkärisuhteen etiikkaan liittyvät periaatteet kirjattiin auki lainsäädännön tasolla.
Maailman lääkäriliitto (WMA) oli jo vuonna 1981 hyväksynyt "Potilaan oikeuksien julistuksen", jossa aihetta lähestyttiin vielä pitkälti lääkärin työn etiikan näkökulmasta. Sopimusta päivitettiin Balilla vuonna 1995, jolloin suomalaiset lääkärit toivat siihen maan tuoreeseen potilaslakiin liittyviä näkökohtia.
Hoidon objektista hoitosuhteen subjektiksi
Laki potilaan oikeuksista oli seurausta yhteiskunnan muuttumisesta. Potilassuhde oli pitkään paternalistinen lääkäri-potilassuhde. Tie hierarkkisesta sääty-yhteiskunnasta yksilöä korostavaan oikeusyhteiskuntaan muutti vähä vähältä auttajan ja autettavan välistä suhdetta tasa-arvoisemmaksi – ja samalla myös monimutkaisemmaksi.
Lääkäriliitto alkoi 1970-luvulla kerätä tietoa potilaiden tyytyväisyydestä lääkärisuhteeseensa. Vastauksissa näkyi yhteiskunnan muutos. Vanhemmat ikäluokat kertoivat yleensä olevansa tyytyväisiä, nuoremmat eivät aina niinkään. Moni mielsi lääkärit kommunikointikyvyttömiksi reseptinkirjoitusautomaateiksi, jotka kohtelivat potilasta ainoastaan hoidon objektina.
Tiedon määrän lisääntyessä ja lääketieteen kehittyessä potilaiden odotukset olivat kasvaneet, eikä heidän ollut enää helppoa hyväksyä, jos välitöntä parantavaa hoitoa tai helpotusta ei ollutkaan tarjolla.
Yhteisymmärryksen taso ja arjen realiteetit
Potilaslain eräs keskeinen potilaan subjektiviteettiä korostava piirre on potilaan oikeus päättää hoidostaan – ja myös kieltäytyä siitä. Tämä edellyttää riittävää tietoa omasta sairaudesta. Myös tämä huomioitiin laissa. Lääkärin tuli antaa tieto siinä muodossa, että potilaalla on mahdollisuus se ymmärtää.
Ihmisten välisessä kommunikaatiossa ymmärretyksi tuleminen on kuitenkin usein haastavaa, ja sekä lääkäri että potilas saattavat kokea, että oma kanta ei välity tai toisen sanoma jää epäselväksi. Vuorovaikutukseen käytettävissä olevan ajan niukkuus saattaa aiheuttaa sen, että yhteisymmärrystä ei ehdi muodostua.
Lain kirjaimen toteutumiseen vaikuttavat myös taloudellisten resurssien sanelemat realiteetit. Taito Pekkarinen kirjoitti Lääkärilehden 9/1994 pääkirjoituksessa hoitotakuujärjestelmän välttämättömyydestä päättäen juttunsa sanoihin:
"Puhuttiinpa potilaan oikeuksista mitä hyvänsä, näitä oikeuksia näyttää olevan tasan sen verran, miten kuntien ja sairaanhoitolaitosten talousvastaavat ne mieltävät."
