Lämmintä syksyä
Tulopoliittinen sopimus on ollut jo loppukesän aikana moneen otteeseen esillä julkisuudessa. Tällä hetkellä on menossa selvittelyvaihe, ja varsinaisiin neuvotteluihin päästäneen syyskuun loppupuolella. Ja jos aiempien vuosien tahtiin edetään, tuposopimuksen syntyminen tai syntymättä jääminen varmistunee marras-joulukuun vaihteen tienoilla.
Kaksi vuotta sitten keskusjärjestöistä Akava jäi (vai jätettiin?) tupon ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan estänyt sen syntyä. Akavalaisetkin liitot tekivät tuolloin tuposopimuksen raamissa olevat sopimuksensa, Lääkäriliittoa lukuun ottamatta.
Kuinka käy tänä syksynä? Kaataako Akava tupon? Paineita lienee molemmin puolin. On vaikeaa kuvitella, että muut keskusjärjestöt olisivat tällä kertaa mieluusti jättämässä Akavaa sopimuksen ulkopuolelle jo toistamiseen: koko tuposopimuskäytännön ja neuvottelujärjestelmän uskottavuus kärsisi - ja ensi kevättalven eduskuntavaalitkin vaikuttanevat samaan suuntaan. Mutta myös Akavan sisällä on paineita: kunnallisen sektorin palkkojen jälkeenjääneisyys keskusteluttaa erityisesti OAJ:ssä. Puheenjohtaja Kangasniemi onkin jo pitkin kesää tuonut julkisuudessa esille opettajien vaatimuksia jälkeenjääneisyyden korjaamisesta - ja väläyttänyt myös keskusjärjestörajat ylittävää yhteistyötä kunnallisella sektorilla.
Paineita on myös STTK:ssa. Lähinnä kuntasektorilla työskenteleviä sairaanhoitajia edustava TEHY on käynyt vuosipäiviinsä liittyvää kenttäkierrosta. Puheenjohtaja Laitinen-Pesola on törmännyt sekä kentän selviin palkankorjausvaatimuksiin että suoranaiseen työtaistelu-uhoon - mutta toki myös vastapainoksi suuri osa kentästä nähnee työtaistelumahdollisuuden vähintäänkin ei-toivottavana. Puheenjohtaja Laitinen-Pesola onkin joutunut julkisuudessa toteamaan, ettei TEHY voi tehdä sellaista sopimusta, jossa sairaanhoitajien palkkojen jälkeenjääneisyys jäisi korjaamatta. Keskusjärjestön puheenjohtaja Mäenpää on julkituonut vastaavia kannanottoja. Lusikkansa samaan soppaan on heittänyt SAK-lainen Metalliliitto puheenjohtajansa lausumalla, jossa varoitettiin kuntakenttää irtiottoyrityksistä, tälläkään tupokierroksella. Kenen suulla hän puhuu?
Lääkäriliitto ja Akava eivät kaksi vuotta sitten tupoa kaataneet - TEHY ja STTK voivat sen kuitenkin tänä vuonna tehdä!
Muutakin mielenkiintoista - ja lääkärikunnan mielialoja lämmittävää - syksyn aikana noussee esille. Eläkeuudistuksesta käyty keskustelu on loppusuoralla ja järjestöille annetun lisäneuvotteluajan takaraja on lehden ilmestyessä juuri umpeutunut. Nähtäväksi jää, syntyykö sopu, vai pyrkiikö SAK ajamaan läpi omaa jäsenkuntaansa hyödyttävää eläkeuudistusta luottaen siihen, että asian mahdollisesti jäädessä valtioneuvoston ratkaistavaksi lopputulos on hyvin SAK-lainen.
Myös sosiaali- ja terveysministeriön voimalla ajama lääkkeiden geneerinen substituutio kuumentaa taatusti lääkärikunnan tunteita. Asiaa koskevaa lakiesitystä, jonka tiimoilta Lääkäriliittokin on ollut kuultavana jo viikko sitten, voi kuvata lähinnä karmeaksi ja ymmärtämättömien aikaansaannokseksi. Kansallinen terveysprojekti myös STM:n hallinnonalaan kuuluvana ei sekään näy valtioneuvoston budjettiesityksen perusteella etenevän niin kuin vielä keväällä moni meistä toivoi. Terveydenhuollon kipeästi kaipaamaa lisärahaa ei ole tarpeeseen nähden merkittävästi luvassa.
Ja jos muuten ei lämmintä riitä, niin ainakin opetusministeriö pitää takuuvarmasti huolta siitä, että lääkärit pysyvät lämpiminä. Opetusministeri Raskin lempilapsi, sairaanhoitajien pikakoulutus lääkäreiksi, ei näy kuolleen omaan mahdottomuuteensa sekään, vaan putkahti pari viikkoa sitten uudelleen esiin vähän uudessa kuosissa. Nyt yliopistoille annettiin kaksi kuukautta suunnitteluaikaa - ja vastaansanomisia ei aiota kuunnella.
Joten, lämpimän, suorastaan helteisen kesän jälkeen: lämmintä syksyä!
