Palkkausjärjestelmän perusidea ei ole kohdallaan
Lääkäri on työssään asiantuntija. Asiantuntija voidaan määritellä esimerkiksi omasta alastaan innostuneeksi osaajaksi, joka haluaa päteä omalla alallaan, ja joka hakee itsenäistä työroolia ja henkilökohtaista tunnustusta. Julkisen sektorin virkaehtosopimukset ja niihin nojautuva johtamis- ja palkitsemiskulttuuri sopeutuvat huonosti asiantuntijan motivoivaan palkitsemiseen, eikä sopimusten vähäisiäkään mahdollisuuksia käytetä.
Julkisen sektorin työnantajapuolen pitkäaikaisena tavoitteena on ollut muokata lääkäreitä koskevat sopimukset sisällöllisesti mahdollisimman yhdenmukaisiksi muiden ammattiryhmien sopimusten kanssa. Samanaikaisesti lääkäreiden tyytymättömyys on lisääntynyt ja on nyt johtanut julkisen sektorin vakavaan lääkäripulaan.
Hyvin pitkäaikainen käytäntö on ollut maksaa tietystä tehtävästä keskitetysti sovittu rahapalkka, eikä mitään muita kannusteita ole käytetty. Vaikka viimeisimmissä sopimuksissa onkin tullut lisää vapauksia paikalliseen sopimiseen, ovat nykyiset paikalliset palkitsemistavat vielä hyvin tiukasti sidoksissa takavuosien käytäntöihin. Lääkärit voidaan saada takaisin julkisen sektorin palvelukseen vain siten, että palkitsemisjärjestelmät ja työolot järjestetään sellaisiksi, joita asiantuntija arvostaa. Työn sisältö on julkisen sektorin vetonaula, joka mahdollistaa menestymisen kilpailussa hyvästä työvoimasta.
Eri alojen asiantuntijoilla on paljon yhteistä. Siten yleistä tietämystä asiantuntijaorganisaation johtamisesta ja palkitsemistavoista voitaisiin hyödyntää lääkäreidenkin työpaikoilla. Perusoppi kirjallisuudesta on, että asiantuntijaorganisaation hyvä johtaminen on vaikeaa, mutta mahdollista. Suorittajatason työntekijöihin sovellettavat opit eivät päde asiantuntijoiden kohdalla.
Kärjistäen sanotaan, että asiantuntijalla on kuplahallin kokoinen ego, joka vaatii hivelyä. Sanontaan varmastikin sisältyy totuuden siemen, joka on tunnustettava, jotta asiantuntijalta saadaan hyvä työpanos. Tämä on vahvassa ristiriidassa tasapäistämisen kanssa. Egon hively voidaan toteuttaa vaikuttamalla asioihin, joita asiantuntija arvostaa. Tällaisia ovat ammattitaito, yksilöllisyys, tietynasteinen vapaus ja itsenäisyys, haasteelliset tehtävät, korkeatasoinen täydennyskoulutus, kontaktit maailmanluokan ammattitovereihin, oikeudenmukainen kohtelu ja kiitos sekä mahdollisuus vaurastua.
Lääkäreiden työolojen ja palkitsemisjärjestelmän kehittäminen ei ole ensisijaisesti rahasta kiinni. Tällä hetkellä julkinen sektori maksaa kovaa hintaa siitä, että kehittäminen on jätetty tekemättä. Asenteiden tulee muuttua, niin keskustasolla kuin paikallisestikin. On hyväksyttävä asiantuntijaorganisaation erityispiirteet. Ellei tähän olla valmiita, joutuu julkinen sektori yhä useammin ostamaan lääkäripalvelut yrityksiltä, jotka osaavat ja haluavat järjestää työolot tyydyttäviksi. Voidaan tietysti mennä myös monessa länsimaassa olevaan käytäntöön, jossa kaikki lääkäripalvelut ostetaan yrittäjiltä. Tässäkin asiassa hallittu muutos olisi parempi kuin kaaoksen kautta uuteen järjestelmään ajautuminen.
