Aluevaltuustoon valitun asiantuntijan tulee päästä hallitukseen, vaikka hän olisi hyvinvointialueen työntekijä.

Äänestäjät nostivat aluevaltuustoihin poikkeuksellisen paljon asiantuntijoita: lääkäreitä, hoitajia ja sosiaalialan ammattilaisia.

Valtaosa heistä tekee töitä kunnalle tai sairaanhoitopiirille. Ensi vuoden alusta työnantaja on hyvinvointialue. Se sama, jonka valtuustossa asiantuntija istuu.

Asetelma on nostanut esiin jääviyskysymyksiä. Voiko hyvinvointialueen työntekijän valita aluehallitukseen? Vaara on ilmeinen: hänellähän olisi siellä oiva tilaisuus ajaa työpaikkansa etua ja ohjata rahaa sinne.

Entä jos voi valita, miten hänet tulee jäävätä ja missä rajat menevät?

Väliaikaiset valmistelutoimielimet valmistelevat paraikaa hyvinvointialueille hallintosääntöjä. Ne voivat ottaa asiaan kantaa, ja kantojen voi odottaa poikkeavan toisistaan.

Hyvinvointialuelaki ilmaisee kantansa kahdessa pykälässä (1). Aluehallituksesta suljetaan ulos henkilö, joka toimii välittömästi hallituksen alaisena. Erikseen on mainittu, että hallitukseen ei kelpaa henkilöstön etua valvovan yhteisön puheenjohtaja eikä myöskään henkilöstön edunvalvonnasta neuvotteleva henkilö.

Yli puolet hallituksen jäsenistä pitää olla muita kuin hyvinvointialueen työntekijöitä.

Lautakuntien kohdalla rajaukseen vaikuttaa toimiala. Jos alueella olisi esimerkiksi erikoissairaanhoidosta vastaava lautakunta, erikoissairaanhoidossa työskentelevä aluevaltuutettu ei voisi olla sen jäsen.

Raami on siis selkeä. Tulkintoihin voi silti liittyä juristeriaa ja kikkailun mahdollisuuksia.

Erityisen huolestuttavia ovat tiedot joillakin alueilla kaavailluista hallintosäännöistä, joilla työntekijät suljettaisiin kategorisesti hallituksista pois. Herää kysymys, ollaanko terveydenhuollon ammattilaisia rajaamassa tarkoituksella pois hallitustason päätöksenteosta.

Tällaiset aikeet on syytä hylätä. Kansalaiset äänestivät asiantuntijuuden puolesta. Sen pitää näkyä päättävissä elimissä. Muu on piittaamattomuutta demokratiasta. Hallitukseen pääsyä tulee rajoittaa korkeintaan sen verran kuin laki ehdottomasti vaatii.

Alemman tason työntekijöiden kohdalla riittää, kun huolehditaan esteellisyyksistä. Aluehallituksissa ja lautakunnissa on siksi hyvä käydä heti alussa läpi, milloin joku on esteellinen ja milloin ei.

Periaate on onneksi yksinkertainen. Jos ratkaisusta on odotettavissa henkilölle vaikutuksia, hänen tulee jättäytyä päätöksenteon ulkopuolelle. Työntekijä ei myöskään voi olla kaksoisroolissa: jos hän on käsitellyt asiaa viran puolesta, hän ei voi käsitellä sitä luottamushenkilönä. Tämä koskee hallitusten lisäksi lautakuntien jäseniä.

Pohdinta on käytävä läpi myös yksityisellä puolella, jos hyvinvointialue on työnantajan asiakas.

Asiantuntijan on pidettävä esteellisyyksistään huolta itse. Jos esteellinen on osallistunut asian valmisteluun, käsittelyyn tai täytäntöönpanoon, päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja vaarana on kumoutuminen valituksen jälkeen.

Jäävääminen on puolueettomuudesta nousseisiin kysymyksiin oikea ratkaisu. Kun siitä huolehditaan, aluevaltuustoon valittu hyvinvointialueen työntekijä on arvokas lisä hallituksissa sekä lautakunnissa. Ja äänestäjien toive.