Vastavalmistuneena sain vastaanottotyöstä militaristisia mielikuvia. Sellaisia pyssyn kanssa juoksuhaudassa-tyyppisiä välähdyksiä. Perusterveydenhuolto tuntui terveystaistelun etulinjalta.

Onnistunut torjunta oli se, ettei potilaan tarvinnut tulla vaivansa kanssa uudelleen vastaanotolle, vaan hän sai parantavaa hoitoa tai lähetteen sellaiseen.

Potilas ei sentään ollut vihollinen: rintamalinja torjui tauteja. Kenties työ oli välillä määrällisesti niin päälle vyöryvää, että stressireaktio loi tällaisia, taistele-tai-pakene mielikuvia. Niitä varmaan lapsena nähty Tuntematon sotilas ruokki.

Rankkoja mielikuvia

En toivo, että kollegoilla on samanlaisia aika rankkoja mielikuvamaisemia työstään.

Omanikin olivat sittemmin arkisia, kunnes palveluverkkouudistus vyöryi Lappiin asti. Silloin ei voinut välttyä ajatukselta, että terveydenhuoltoa ohjataan päämajassa luodulla strategialla. Yhtymävaltuusto päättää, suunnataanko joukot sinne, missä sairastavuus uhkaa murtaa puolustuslinjat tai jätetäänkö osa pitämään syrjäisiä reuna-alueita turvattuina?

Yhteneväisyyksiä sotilasorganisaatioon oli taas helppo löytää. Suomalainen terveydenhoito on oikeasti suuri koneisto, joka muistuttaa armeijaa myös kokonsa puolesta. Hyvinvointialueista pienimmätkin toimivat prikaatin kokoisilla henkilöstöillä ja monet divisioonan nuppiluvuilla.

Pisteytyksestä

Jos suomalainen terveydenhuolto jatkaa tällä semi-militaristisella tavalla kokonsa ja johtamisjärjestelmänsä puolesta, niin tulisiko silloin ottaa oppia sieltä, missä sotimisesta on tullut käytännön kokemusta?

Ukrainalaisista on tullut haluamattaan modernin sodankäynnin edelläkävijöitä, ja tehokkaaksi keinoksi parantaa yksiköiden iskukykyä on tullut pisteytysjärjestelmä. Jokainen tuhottu vihollinen ja kalusto tuottaa tietyn määrän pisteitä niitä tuhonneille, ja näillä pisteillä tämä puolustusryhmä saa hankkia käyttöönsä uusia välineitä, kuten drooneja.

En uskonut tätä kyynistä pelillistämistä todeksi ennen kuin luin siitä useampaan otteeseen. Näin palkitsemisjärjestelmä siellä toimii.

Kannustimet, eli insentiivit ovat aina mielenkiintoinen aihe. Mehän kuljemme hyvin pitkälle kepin ja porkkanan ohjaamina, ja emme aina tiedosta, millaiset palkkiot valintoihimme vaikuttavat.

Ukrainan malliin?

Tästä voisi hypätä hyvinvointialueiden rahoitukseen. Kun diagnoosit ja muut painotuskertoimet ovat osoittautuneet kömpelöiksi, niin pitäisikö siirtyä Ukrainan armeijan pistemalliin?

Tiimit saavat sitä enemmän resursseja käyttöönsä, mitä enemmän heidän potilaillaan pitkäsokeritulokset laskevat, mitä enemmän on tehty FinRiski-laskelmia ja mitä paremmin potilaiden käsipuristusvoima säilyy. Erilaisia tuloksia voi lisätä listaan paljon.

Tällainen yksikkö onnistuu todennäköisesti rekrytoinnissaan, sillä siellä työskentely on hyvien resurssien vuoksi mielekästä. Jokaisella yksiköllä on sijainnista riippumatta lähes samat mahdollisuudet menestykseen, kunhan puhutaan riittävän pienistä ryhmistä, maksimissaan joukkueista.

Siellä suomalaista voi myös johtaa niin kuin se parhaiten onnistuu, edestä.

Kirjoittaja on lappilainen yleislääkäri ja työterveyslääkäri sekä Kelan asiantuntijalääkäri. Kirjoittaja on myös yrittänyt parantua työhulluudesta, ja viettää aikaa perheen kanssa, ainakin sen, mitä kotieläinten hoidolta aikaa jää.